
Ei ole tarvinnu viime päivinä kuivin tassuin kotia tulla. Päinvastoin, joka lenkin jälkeen on partojen kuivausurakka. Niin tänäänkin. Eilisen illan rankkasateiden jälkeen (jolloin muuten ulkoiluinto oli minimissään, jollei ihan miinuksella) tämä aamu valkeni kirkkaana, sinistä taivastakin pilkotti paikoin. Uskalsin jo toivoa että päästäisiin pitkälle lenkille. Eikä kastuttaisi. Pitkälle lenkille päästiin. Mutta kastuttiin. Taas. Ja pyyhkeet oli otettava esiin näiden kuivaamiseksi.

Pojat pääsi metsässä puutöihin ja kaivuuhommiin. Minä tuoksuttelin syksyisen metsän tuoksuja. En tosin mättäällä istuen, oli mättäät sen verran märät. Ja niitä metsän tuoksujahan ne pojatkin iloissaan tutkaili kirsut sammalikossa tuhisten.









Nyt eletään vuoden pimeimpiä aikoja. Ajoin eilen illalla pimeässä, sen pimeämmäksi ei enää voi mennä, ja kaatosateessa kilometrin verran lähikauppaan. Näkyvyys oli olematon. Sade piisko tuulilasiin ja vastaantulevien autojen valot ja katuvalot heijasti pahasti ja huononsi jo muutenki surkeaa näkyvyyttä. Ilman heijastinta liikkuvia ihmisiä ja koiria ei tollasessa kelissä yksinkertaisesti näe! Hartaasti toivoisinkin että jokaikinen tämän tajuisi ja kaivaisi kaikki heijastimet ja liivit niin itelle kuin koirallekin käyttöön!! Samoin fillareihin kannattaisi laittaa toimivat valot, nekin kun pimeässä suhaa pimeänä niin ei niitä siellä pimeän keskeltä näe. Olisi turvallisempi syksy kaikilla;)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti