Illat pimenee, yöt viilenee, lehdet kellastuu, loma lähenee - tietää syksyä;) Vaikka ei nyt päivällä uskoisi, äsken juotiin päiväkaffet parvekkeella, ja hikihän siinä ehti tulla kun aurinko niin kuumasti porotti.
Neitokoirillakin taitaa syksyinen juoksuaika olla parhaimmillaan (tai pitäs varmaan sanoa pahimmillaan näin uroskoirien omistajan kannalta). Parina päivänä on pojat viipeltäny kirsut ruohikossa siihen malliin. Joten Iivarilla alkoi kotonakin taas se levoton piippailukausi, huoh! Aamulla oltiin tehty pitkä lenkki, ja ajattelin päivällä hetkeksi päikkäreille mennä, mutta nuoriherra päätti ettei meitä nukutakaan ja tassutteli uikuttaen pitkin kämppää. Harmiksensa oli parvekkeen ovi kiinni eikä päässyt kaiteen yli tuoksuja nuuskuttelemaan. Vuffutteli sitten sisätiloista kun oletti jonkun mielenkiintoisen neitosen kävelevän alatietä. Eikä tästä kauan ole kun äsken käytiin taas ulkona, samalla kun kaupassa, joten mikään hätähätä ei miehellä ole, mutta niin vain ravaa edes takaisin olemattomiakin kuunnellen. Välillä käy eteisessä heiluttamassa remmejä, pienenä vinkkinä koneen ääressä tylsänä istuvalle äiteelle;) Kun ei mitään reaktiota saa, käy syvään huokaisten hetkeksi maate, kunnes taas jonkun äänen innoittamana nousee ylös ja yrittää saada Artunkin mukaansa meininkiin. Joka, onneksi, ei vouhkaannu, vaan yrittää maata aloillaan rauhassa. Ja kun komennan Iivaria (ilmeisen turhaan kyllä), katsoo Arttu korvat luimussa mua että voivoi tuota kakaraa. En taas ollu muistanukkaan mitä nämä juoksuajat on, kesä meni siltä osin rauhassa. Ja tätä sitten kestää, mihinköhän asti?
Pari päivää pitäisi vielä jaksaa töitä tehdä, sitten on reilu pari viikkoa lomaa. Johan tätä on ehditty odottaakin! Olosuhteiden pakosta pidän hieman lyhyemmän loman kuin suunniteltu oli, mutta jäähän nekin päivät sitten talviaikaan. Kait sitä tuon syksyn jaksaa sitten pakertaa kun kunnolla lomailee:) Syksyistä viikkoa!
Viikonlopun kuvasaldoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti