maanantai 3. lokakuuta 2011

Pimeydessä vaeltajat

On se hyvä että viikonloppuna saatiin nauttia auringonvalosta. Nyt onkin sitten vastapainoksi niin pimeää ettei pimeemmäksi voi mennä. Tulipa taas lenkillä manattua pimeät pyöräilijät. Mikäköhän se on ettei pieneen ihmisjärkeen mene että ei tuolla yksinkertaisesti näe mitään ellei ole minkään sortin pienintäkään tuikkua fillarissa, tai muussa menopelissä??!! Raivostuttaa. Itse kun paljon ajaa autoa niin sitä hyvin tajuaa mikä merkitys näkyvyydellä on. Välistä sitä saa ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun jostakin pimeyden keskeltä tupsahtaa pimeä fillari tai mustiin pukeutunut hahmo. Sitä paitsi ihmetyttää suuresti (ja raivostuttaa vieläkin suuremmin) varsinkin se ettei vanhemmat välitä lastensa turvallisuudesta sen vertaa että varustaisivat ainakin niiden pyörät valoilla ja vaatteet heijastimilla. Jos aikuinen itse on niin hölmö ja välinpitämätön ettei huolestu omasta turvallisuudestaan niin itteänsä saa syyttää jos/kun jotain tapahtuu, mutta luulisi lasten hyvinvoinnin olevan sen verran tärkeää että edes ne pistettäisiin liikenteen sekaan asianmukaisesti varustettuna näin pimeällä säällä. Ei luulisi olevan rahastakaan kiinni, eiköhän se ole pelkkää piittamattomuutta.

Meillä oli heijastimet päällä ja varmasti näyttiin (niille keillä valo oli), mutta ilkeä tihku sumensi mun rillit alta aikayksikön enkä itse juuri eteeni nähnyt. Ja ihan totaalisesti meni näkyvyys kun vastaantulevan auton valot vielä häikäisi. Joten sokkona oikein en saanut lenkkeilyintoa päälle. Niinpä katsoin parhaaksi kääntyä takaisin kodin valoon ja lämpöön. Tulihan tuota viikonlopun aikana aika reippaasti liikuttuakin, joten yksi lepopäivä sen suhteen ei liene pahasta. Koirat kuivattelevat ittiänsä koirahuoneen peittoon, ja kielloista huolimatta hieman myös äiteen omaan. Iivari vahtii naapurien menemisiä eikä kumpikaan ole vielä aivan tottunut pimeyteen. Parvekkeella pitää vähän kuin varmuuden vuoksi pöhistä suuntaan jos toiseenkin, vaikkei ainakaan mun silmin ja korvin siellä mitään liikkuisikaan. Ja voihan siellä liikkuakin sellaista mitä minä en näe enkä kuule. Sen verran tarkkoja kavereita nämä on:)

Koitetaanpas kestää tämä pimeys ja sade, kyllä se taas aikanansa paistaakin! Paljon iloista mieltä siis viikon jatkoon!!

Ei kommentteja: