Hoitohommia

Pojat pääsi oto:na eli snautserintoimiensa ohella hoivatöihin. Äitee kun ei maantaiaamuna ollu työkykyinen vaan jäi sairastamaan. Hyvinhän näiltä nykysellään hoitaminen hoituu. Ts. eivät ole koko ajan häsläämässä ja kuonolla soffalla makaajaa tökkimässä että jottain tarttis tehrä. Hyvin on mielessä nekin ajat, eikä niistä niin kauan ole, kun ei lepäilystä meinannu tulla mitään.
Aamulla tehtiin kolmen vartin lenkki, hoidettiin ruokailut pois alta ja sen jälkeen niin hoidettava kuin hoitajat kävi pitkälleen ja siinä pysyttiin monta monituista tuntia. Kunnes oli aika lähteä päiväpissalle ja äiteen terveyskeskukseen, ja sen jälkeen kauppaan. Eivätkä olis jätkät sillonkaan vielä omaehtosesti heränny, mutta kun aloin tehä lähtöä, niin mukanahan kuonot oli heti pirteinä eteisessä. Pienen lenkin jälkeen pojat sai istuksia autossa katselemassa terveyskeskuksen parkkiksen elämää sen aikaa kun olin terveydenhoitajan luona. Kun virkahommat oli hoidettu, oli aika taas pistää pitkälleen. Ja niinhän nuo nausserit nukkui seurana monta tuntia kun katselin jotain leffaa siiheksi kun oli aika käydä iltakävelyllä. Äsken söivät, ja ovat taas pötköllään. Joten on käynyt aika selväksi miten arkena aikansa kuluttavat, taitaa nukkuessa mennä suurin osa päivästä;)
Tämänpäiväinen terkkari muuten monista muista poiketen tekikin muutakin kuin vain liukuhihnalta kirjotti sairaslomalapun. Mittasi kuumeen, verenpaineet, tutki kurkun ja korvat ja otti verikokeen. Mitään hälyttävää ei löytyny. Eikähän mulla kuumetta ole ollutkaan. Lauantaina piti ihan sen takia vääntäytyä paitsi kauppaan niin apteekkiin. Kun en uskonut vuosikymmeniä palvellutta ei-digitaalista kuumemittaria, se kun ei näyttänyt kuumia lukemia. Ja oli kummiski niin pirun kuumeinen olo. Jotenka ostin flunssalääkkeitten ohella uuden kuumemittarin. Mutta samoja lukemia näytti sekin, max. reilut 36. Joten uskottavahan se on että ei ole kuumetta. Vaikka siltä tuntuu. Lisäksi väsymys on hirmunen ja kolottaa millon mistäkin. No nyt lepäillään (?) muutama päivä ja yritetään olla työkuntoinen torstaina. Lepäily on sikäli vähän kyseenalaista että vaikka nämä hoitoherrat antaakin aikansa maata ja todella levätä, niin täytyyhän niiden joka tapauksessa ulkoilemaankin päästä. Toisaalta, hyväähän pieni happihyppely välillä tekee ettei vallan nuudu ja puudu. Sen kyllä huomaa että mitään isoa ei passaa tehdä, ei ole kunto ihan kohillansa. Eilen onneksi jaksoin. Tai pakotin päivällä jaksamaan, kun oli ihana aurinkoinen kevättalven keli. Ne on niin harvassa eikä niitä välttämättä montaa enää tule, että siitä oli lähettävä nauttimaan. Uskomattomasti jo kevätaurinko lämmittää, ja häikäisee vitivalkoisten hankien keskellä. Ja linnut laulaa jo iloisesti. Mustarastaskin ollaan nähty ja kuultu, parina aamuna ollu lenkkireitin varrella samassa puussa ilosesti luritellen hyvät huomenet toivottamassa. Johan se on kevät kohta, torstaina alkaa maaliskuu:=)