Vähän ennen puolta yötä sitten rysähti ihan päällä ekan kerran ja vettä alkoi tulla enemmän kuin taivaan täydeltä. Salamoi ja jyrisi heti päälle. Vaikka yhdessä vaiheessa jo tuntui että vettä tulee niin paljon ettei sen enempää voi enää tulla, niin siitä se sade vain yltyi. Loppui kuitenkin aika nopsasti, jyrinää kuului pian enää kauempaa. Kunnes yhden jälkeen taas pamahti ja räsähti ihan päällä. Pakkohan se oli nousta kattomaan salamavaloshowta. Salamointia joka puolella yhtäaikaisestii ja jyrinä oli ihan mieletöntä. Aluksi ei satanut, pitkään oli todella seisova hetki. Kun sitten taivas repesi, alkoi jälleen kaatosade, vettä tuli ja tuli ja tuli ja tiet tulvi. Ja salamointia aivan jatkuvasti joka puolelta. Ja jyrisi. Katuvalotkin sammui siinä myräkässä, johonkin taisi iskeä. Meillä sähköt toimi, varuiksi olin kyllä ottanut jo hyvissä ajoin telkkarin ja tietsikan piuhat irti seinästä. Kiinni olevista sälekaihtimista huolimatta salamat valaisi makkarin, mutta Arttua se ei haitannut, se vaan veteli sikeitä kaikesta metelistä välittämättä. Seniori nyt ei kait antas untensa häiriintyä vaikka seinät ympäriltä kaatusi. Iivari sen sijaan oli alkuun vähän levoton ja kierteli huoneesta toiseen. Välillä tuli seisomaan sängylle häntää epävarmasti heiluttaen. Parvekkeelle mun kanssa ihailemaan salamointia ei uskaltautunut. Ja kun ei mekkalasta tuntunut loppua tulevan, tajusi ettei tämä nyt kai mitään niin kamalaa olekaan, ja rauhottui viimein maate. En kyllä muista moista ukonilmaa kokeneeni, ainakaan ihan lähivuosina. Samanmoista lupailevat lisää tälle päivälle. Eikä kyllä ihme. Aamulla heräsin (lue: Iivari herätti) hyvissä ajoin. Ei yhtään raikastanut yöllinen paukuttelu ilmaa. On uuvuttavan painostavaa ja nihkeää, miten korkea lie kosteusprosentti. Veikkaan että melko korkea. Eihän sitä tällasessa säässä jaksa riekkua eikä rehkiä ja niinpä aamun lenkki jäi lyhkösemmäks kuin eilinen. Vaikka kyllä yritettiin. Mutta ei vaan jaksanut. Reilu tunti ja takas kotia. Sitä paitsi jostain kauempaa kuului matkan varrella jyrinää, enkä totta totisesti halua joutua ulkona myrskynsilmään vaikka parvekkeelta voinkin salamointia katsella. Nytkin kuuluu taas jyrähtelyä, taivaalla ei vielä näy ukkospilviä mutta äkkiäkös ne nousee. Toistaiseksi aurinko paistaa poutapilvien lomasta. Aika väsyneitä on koiratkin. Otettiin kuitenkin matkan varrella parit pikapyrähdykset ja päästeltiin sen mitä tassuista lähti. Ettei olis menny ihan löntöstelyksi. Ja kyllä muuten hiki virtasi. Vaikkei olis mitään tehnytkään. Tänään olin aikonu pestä parrat, mutta sisälläkin on niin kosteeta etten todella halua yhtään lisää kosteutta valuttelemalla ylimääräsiä vesiä. Ehtiihän nuo pestä toisenakin päivänä. Kunhan tämä keli tästä joskus kuivuu ja raikastuu. Toivottavasti raikastuu pian.
Snautserit näyttävät kuvittelevan että tässä asunnossa hoidetaan tämän talon koiraisännöinti. Arttu taitaisi olla se yhtiön äänettömämpi osakas ja piällysmies, duunari-Iivarin hoidellessa hommat. Tänäänkin näkyi yläkerran perheen poika menevän kahden pienehkön koiran kanssa ulos, eikä jäänyt huomiotta meitin vahdeilta. Vielä kun ulos menevät päästivät ilon kiljahduksia rapuissa, niin sehän oli Iivarille ihan liikaa. Siinä mentiin eteisestä partsille ja takaisin ja koirahuoneen ikkunalle (josta mitään ei kyllä ulos näe kaihtimien välistä mutta ei näytä tahtia haittaavan) vahtaamaan jotta kuka uskaltaa vieraita koiria tuoda heidän läänille. Sama kun tulivat takasin. Välillä tuntuu että Iivari reagoi joka ikiseen rapusta kuuluvaan ääneen, vaikka minä en kuulisikaan mitään. Kaipa ne nuo snautserin korvat kuulee sellaistakin mikä ei ole ihmiskorvalle tarkotettu. Hieman rasittavaa. Eikä siihen ole auttanut hyvä, paha tai reagoimatta jättäminen. Ei se hauku kuin korkeintaan sen yksi kaksi haukahdusta, mutta on välistä koko ajan kuin pienessä hälytystilassa ja vaikka nukkuu (tai näyttäsi nukkuvan) niin ykskaks salamana se taas rynnii eteiseen vahtiasentoonsa ja tuijottaa ovelle. Huolimatta siitä onko takana tunnin tai kahden lenkki ja mitä tahansa muuta puuhaa. Onneksi Arttu ei edelleenkään tuohon yhdy, paitsi parvekkeella kommentoi muttei sisällä. Meinaa vaan jotta antaa nuoren tohottaa.
Uusia kuvia ei ole kun kamera ei juoksulenkeille oikeen mahdu matkaan mukaan, ei ole sortsin taskuissa tilaa ja juoksuvyön keralle en viitti enää vyölaukkua pistää. Joten ei ole kuin pari lepokuvaa laittaa tähän hätään.
Artulla näitä nukkuma-asentoja löytyy. Tässä senioriherra viime sunnuntai-iltana viikonlopun rasitusten jälkeen (jolloin muuten mun olevinaan flunssa taisikin olla vaan isoa väsymystä ja ropan muistutus ottaa iisisti, meni ilkeä olo onneksi lauantain lepäämisellä ohi ja sunnuntaina jaksoin taas juosta ja mennä).
Iivari makaa välillä kuin sfinksi, pää pystyssä ja kaikki tassut hienoon asentoon aseteltuina. Mutta tietysti kun kameran otat esille, alkaa junnu poseerata ja sfinksiys katoaa ja se näyttää ihan tavalliselta snautserilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti