Kohti tuttua mansikkapaikkaa
ja oitis punaisten herkkujen kimppuun.
Iivarille muuten kelpaa vain omin kuonoin poimitut mansikat,
kaupan marjoja ei huoli.
Artun syö ostettujakin, sen mielestä kauppias hoitaa hommat.
Kun mansikat on nautittu, siihen päälle sopii heinäkieriskelyt.
Jotain jännää vaistoaa Arttu,
ja vaikka korkeelta näkee kauemmas,
silti jää mysteeriksi mikä siellä heinikossa oikein suhisee.
Mustikkapaikassa Arttu pistää heti kuononsa puskaan,
yleensä siihen samaan kuin meikäläinen tai ainakin tulee maistamaan
siitäkin mistä minä syön, jotta olisko parempi puska.
Arska osaa mainiosti riipiä marjat suuhunsa ilman apuja,
mutta Iippaa täytyy ensin vähän avittaa ja näyttää
mikä olisi hyvä puska.
Ja tietysti yleensä se paras sillekin on se,
minkä kimpussa ihmiskädet on.
Kyllä oli hyvää!
ILOISTA VIIKONLOPPUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti