Luontoon lähti snautserit,
siimekseen metsän,
luonnon ihmeitä katsomaan,
tuoksuja tutkimaan.
Pitkospuita pitkin,
kallioille kipuamaan
männynmutkia miettimään.
Lisää löytyi kallioita,
rankoja vanhoja kuivuneita,
ja mättäitä mustikoitten.
Polku poijjaat keskelle metsää vei
siellä sitten pohdiskelivat
mihinkäs tästä suuntaavat.
Kas, keltaisten kukkien tuoksussa
lepotaukoon lötkähti
Arttu
sekä Iivari.
Hetken siinä istuksivat,
ja pian taas kalliota ylös kiipesivät.
Kun haju jännä kirsuihin osui,
sitä etsimään ryhtyivät
ja eestaas suinpäin ryntäilivät.
Tiukasti toimi Iivarinkin tutka
vaan ei löytynyt sitä,
mikä tuon tuoksun sinne toi.
Eespäin siis jatkui poikain matka
taas yli runkojen,
poikki rytteikön,
ohi myrskyn kaatamien puiden
pitkin poikin polkuja.
Sepäs oli hieno reitti.
Kiitos siitä seurueelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti