Onnea Arttu!

 Arttu tänään 8 vuotta!

Mihinhän se kahdeksan vuotta on hujahtanut, tuntuu että ihan vastahan mä Nealta tällaisen pienen mustan naskalihampaan kotio hain

joka riiwiö sitte pian kasvoi ja vähän yli 8 kuukauden iässä alkoi jo näyttää aikuiselta snautserilta, komialta sellaiselta.

 

Siitä se lähti ja nyt siis mittarissa kahdeksan vuotta.

Sankari, kakku ja kaveri

Kunnon kekkereissähän pitää kakkua olla tarjolla ja kesäaikaan mansikkasellaista tietty. Meinasi kuonot käydä kiinni "pöydän" antimiin ennen aikojansa kuten kuvasta näkyy, malttoivat sentään poseerata jotta saatiin virallinen synttärifoto, eli tuo ylempi aikaiseksi.

Herra seniori paranee vanhetessaan. Kun männä vuosina tahkosin nuoren uroksen erinäisten kommervenkkien kanssa, minua uselta suunnalta yritettiin lohduttaa että "snautseri rauhottuu kun se täyttää 7 vuotta". Eipä paljon lohduttanut nuo sanat siinä vaiheessa kun olo yleensä oli kuin pää edellä betonimuuriin törmännyt kun noin parivuotias itseänsä täynnä oleva koira riekkui ja reuhasi suunnilleen kaiken ohimenevän ja liikkuvan perään ja tuntui ettei sillä ole korvia eikä järkeä. Nyt tuosta maagisesta 7 vuoden rajapyykistä on vuosi ja kyllä tottavie ne kuulemani puheet paikkansa pitää. Korvat ja järki on kuin onkin löytänyt tiensä herran pääkoppaan, tosin ei niitä nyt ihan aina muisteta ottaa käyttöön mutta noin suurinpiirtein kyllä. Ja monasti ennenkuin tuota ihanuutta ehtii edes oikaista toilailustansa, se jo katsoo ruskeilla silmillään että juu, hupsista tulipas tehtyä hassusti. Että on ne pahimmat reuhkaamiset jäänyt taakse, mutta eihän se olisi oikea snautseri ellei aina aika ajoin näyttäisi että oma pää on ihan omaa käyttöä varten, kokeilisi josko entiset säännöt vielä pitää paikkansa, kouhkaisi pupujen ja oravien perään tai kommentoiisi epämieluisaa vastaantulijaa. Edes pienesti. Ja tylsäähän tämä elämä olisi ilman eläväistä ja omapäistä snautserin luonnetta...

 

 Poijjaat parhaassa iässään