Metsän hiljaisilla poluilla aamulla, lakisääteisen lounas- ja lepotauon jälkeen iltapäivällä suuntana järven jää. Auringosta, lumesta, pakkasesta, kaikesta tästä ei talvihullu mieli meinaa tarpeekseen saada. Tämä on niin mahtavaa. Tämä on niin kaunista. Mieli ja silmät ja sielu lepää näissä maisemissa, kliseisesti maailma on kuin postikortti. Ja nyt lepää lumessa tarponut snautseri ja sen ihminen ja toivottaa kaunista talvea jokaikiselle!
2 kommenttia:
Aivan ihania talvikuvia, teidän lenkkireitit ovat kuin satukirjan kuvituksia.
Toivottavasti pahin pakkanen hellittää pian täälläkin, me ei olla päästy kauas lenkkeilemään kun Rekun varpaat palelee pihalla..
Voi kiitos Josefiina! Kyllähän viime päivät niin uskomattoman kauniita on ollut ja olen ollut snautseristi ihmemaassa tuolla poluilla tallustellessa. Rakastan näitä kelejä ylikaiken! Ja snautserini :) Eikä tästä ole kauan kun oli pimeää ja mustan eri sävyjä eikä eteensä nähnyt, niin nyt tämä valkeus häikäisee!
Toivottavasti teidän pakkasetkin hellittää että pääsette kunnolla nauttimaan talvesta!
Lähetä kommentti