Miniloma

Helatorstain rauhallinen päivä päättymässä. Ihana olo. Huomennakaan ei tarvitse herätä ennen kuin Iippa-vekkari herättää, tiedä sitten mihkä aikaan nuoriherra on syntymäpäivänsä aamuksi kellonsa virittäny;) Yksi lomapäivä mulla säästössä joten erittäin minipituinen loma pitkän viikonlopun muodossa. Mikäs sen mukavampaa.Illan kotiseutukierros tehty. Taivas oli kevyesti pilvessä ja pieni tuulenvire piti huolen siitä ettei tullut liia hiki. Hiljaista oli, ei paljon vastaantulijoita eikä kanssakulkijoita. Poikia normaalisti kiihdyttävät teiden ritarit kuten rullaluistelijat, rullahiihtäjät, rullalautailijat, potkulautailijat sun muut näytti kadonneen muille maille. Eikä edes jänöjussit tai fasaanit tai oravat eksyneet tällä kertaa reitillemme, välillä kun kaikkea tuota on aivan liian kanssa. Nyt saivat parrat ihan rauhassa keskittyä kesätuoksujen tuoksutteluun. Ja niitä muuten riittää. Taitaa tienoon neitosilla olla ne parhaat päivänsä menossa, siihen malliin jätkät taas sinkoilee ojia pitkin kuonot pitkällänsä.

Nyt voi hyvällä omalla tunnolla tuijottaa telkkaria tai lukea vaikka puolille öin kun ei tarvii kantaa huolta aikaisesta herätyksestä. No, tokkopa jaksan puolille öin kuitenkaan, niinhän siinä yleensä käy että uni vie voiton paljon ennen sitä. Hyvää yötä siis!

Kyllä vanha kansa tietää

... pääskysestä ei päivääkään ...
Totta se on! Tämän vuoden ensimmäiset pääskyseni näin toissa iltana kun oli, alkukevään lämpöjä lukuunottamatta, ensimmäinen todellinen hellepäivä ja -ilta. Epäilemättä pääskysiä on ollut jo aiemmin, ei ole vaan omiin silmiini osunut. Kaunista katseltavaa kun iloisesti sirkuttaen ja lirkuttaen kaartelivat tuossa talomme edessä. Tekivät sellaisia syöksyjä välillä niin läheltä seiniä että arvelin jo että pitääkö parvekkeen luukut pistää kiinni ettei tule yhteentörmäystä snautserien kanssa.

Joitakin ehkä helle hellii. Meitä ei. Uhkasi toissailtainen iltalenkki jäädä tosi tynkäversioksi. Niin uupunut olin jo pissatuslenkin jälkeen yhtäkkisen kuumuuden alla. Onneksi Hilu huhuili lenkkiseuraa ja niinhän sitä sitten viiden koiruuden voimin melkein pari tuntia ulkoiltiin. Hienoa. Yksin en olisi jaksanut tehdä kuin pakolliset. Sen verran uuvuttavaa oli painostava sää vielä illallakin. Ja kun ei nuo mun koiratkaan helteestä välitä. Nytkin kierivät välillä kai ilmaa vähän viileämmässä ruohikossa ja yrittivät jäädä sinne loikoilemaan.
Eilen sama sää jatkui, auton mittari näytti lähemmäs kolmeakymmentä kun lähdin töistä, ja nyt jäikin illan lenkit tosi lyhkäisiksi versioiksi. En edes jaksanut lähteä kentälle, eilen kun ei ollut rally-tokoa niin laiskana laistoin treenit.
Vietimme iltaa parvekkeella, vaikka sisällä olisikin ollut viileempää. Pojat seurailivat ohikulkuliikennettä, välillä vain muffahtaen, välillä vähän äänekkääminkin sitä kommentoiden, riippuen siitä minkä sortin vipeltäjä ohi meni. Minä luin lehtiä ja puhuin puhelimessa Pirjon kanssa niitänäitä, mikä tarkoittaa lähinnä koira-asioita. Rauhallinen "perjantai-ilta". Ihan perjantailtahan se tuntui, kun sai virittää herätyskellon pois päältä, ja nyt on täydellinen pyhän tunne, niinkuin pyhänä kai kuuluukin olla.

Meidän onneksemme nyt ei ole niin painostava ilma, vaikka asteita pitkälti yli 20 onkin. Mukavan vilpoinen kesätuuli viilentää passelisti ja pitkä aamulenkki tehtiin, vaikkakin läähättäen.
Kielot kukkii, niinkuin monet muutkin kukat, pian lupiinitkin. Tosin siinä vaki kielopaikassamme on sen verran varjoisaa, että kukkia ei vielä paljon ole. Ja ne mitä on, on suurimmaksi osaksi lehtien kätköissä. Kesän merkkejä tämäkin, ja onhan se nyt kesä!!
Lenkin jälkeen uupuneet koirat leppuuttelivat partsilla ja melkein partsilla.
Pyhän vietto jatkuu, rauhaisaa helatorstaita!

... taitaa tulla kesä ...

Artun vinkeä virnistys Suupielet puhtaiksi kuvaan tuumaa Iippa

Tekstiäkin luvassa jahka saan aikaiseksi enempiä kirjuutella, mutta nyt vain parit kuvat eiliseltä jotta jotain elonmerkkejä meistä olisi. Elämäämme ei kuulu mitään ihmeitä, sitä normaalia hyvää koiramaista toukokuun loppua elellään. Ihmetellään miten luonto viheriöi, aurinko paistaa, kukat ja pensaat kukkii, linnut laulaa, yöt on valosia. Ylihuomenna alkaa kesäkuu, sittenhän se on virallisesti kesä:=)

Aptus-shown tulos

Aptus-showssa Helsingissä oli tuomarina Svante Frisk Ruotsista.
Iivari sai ERIn ja voitti luokkansa, mutta ei saanut SA:ta joten paikkaa paras uros kisaan ei tullut tällä kertaa.
Hieno arvostelu kuitenkin:
"Hane, fina proportioner. Fin silhuett. Bra längd i huvudet, med fina plan. Sax bett. Fin hals och rygg. Välvinklad bak, bra skuldra. Bra bröst djup. Behöver stabilisera sin front något i rörelse. Bra, vägvinnande rörelser från sidan. Bra strav (?) päls, ockso po benen. Trevlig helhet."

Joko kielot kukkii?

Käytiin aamulla katsastamassa kielot. Ei kuki vielä. Varjosemmassa kohdassa kovin pieniä nuput vielä, siellä mihin aurinko enempi paistaa vähän isompia.
Arttu poseerasi taustanaan voikukkia
ja kielonlehtiä.

Kaksin kera Artun

Vietiin Iivari eilen illalla Nealle. Nea trimmasi, pesi ja föönasi junnun Aptus-showta varten. Jäi sitten sinne yöksi kun lähtö oli suht aikaseen aamulla niin ei tarvinnu tänään kuskailla edes takaisin.
Meillä siis Artun kanssa eilisilta ja tämä päivä kaksin. Ja myöhän nukuttiin kun ei ollu karvavekkaria. Puoli 9 näytti kello kun heräsin ja nousin, eikä Arttu ehkä olisi noussu vieläkään ellen minä olisi. Tuossa käytiin pikapissalla ja Arska sai aamupalansa ja on jo ehtiny haukkua partsilta ohikulkevia koiruuksia.

Sää on hieno. Aurinkoinen, muttei ainakaan vielä kovin kuuma ja vähän tuulee. Joten kunhan saan minä aamupalan syötyä lähdetään ulos ja sitte päivän muihin hommiin. Tekstiä mm. rally-tokon ekasta kurssikerrasta on ollu työn alla mutta niin on ollu paljo muutaki enkä ole saanu tehtyä kunnolla. Ehkä tänään. Työviikko on taas vieny mehut niin että olo on ollu totaalisen vetämätön. Kävin jopa eilen työterveydenhoitajalla mittauttamassa verenpaineet kun tuntu että korvissa suhisee jotain liikaa ja sydän hakkaa ylimääräsiä. Paineet ja pulssit kuiteskin ihan ok, onneksi, joten taitaa vaan rasitusta olla kaikki nämä oireet. Hoitaja muuten käski tehdä koirien kanssa vain pakolliset ulkoilut ja muutoin levätä, eli ei pitkiä lenkkejä... Höh, ei taida hällä olla koiria. Kun onhan se sortin lepoa, rentoutumista ja irtaantumista arjen paineista kun noiden kanssa painaa menemään pitkinpoikin. Enkä mä voisi hyvällä omalla tunnolla "levätä" jos vain pissatukset tehtäisiin. Ei taitas siitä levosta tulla mitään, olisi yksi tai kaksi karvakuonoa tökkimässä koko ajan. Pitkän lenkin jälkeen kun tietää että ovat saaneet nuuskutella ja haistella ja liikkua, voi sitten rentoutuneena lekotella kroppaansa. Joten siltä osin en tule hoitsun ohjeita noudattamaan, vaikka muuten aika kuuliainen olenkin. Tosin onhan tässä ollu iltoja että ei yksinkertaisesti ole jaksanut kunnon pitkiä lenkkejä tehdä vaikka kuinka on yrittäny. Sillon on ollu parempi palata kotiin. Mutta viikonloppuna on eri asia kun ei paina pitkä päivä päälle eikä tarvii kelloa kattoa.

Siispä nyt ei enää enempiä löpinöitä, siirryn aamupalapöytään ja sitten harrastamaan liikuntaa. Erinomaisen mukavaa lauantaipäivää!

Vapaan viikonlopun jatkoa osa 2.

Ei voi kun taas todeta että turhan sutjakkaan meni jälleen tämäkin viikonloppu, olishan tätä vielä voinut jatkaa. Mutta minkäs teet, se on vaan pikkuhiljaa laskeuduttava maan kamaralle ja suunnattava katseet ja aatokset alkavaan arkeen.

Aamulla ulkoiltiin eiliseen tapaan reilut parisen tuntia. Reippailulle sää oli suotuisa, moni ehkä valitti vilua, mutta meille passasi erinomaisen hyvin pilvinen taivas ja viileä tuuli. Paluumatkalla pysähyttiin rantapuistossa ja hetki lepuuteltiin tassuja, kuunneltiin aaltojen loisketta rantakiviin, haukuttiin sorsia ja, kuinkas muuten, otettiin parit kuvat.
Iivari se tuossa yltyi sorsahaukkuun. Ja vaikka tylsän pimiä kuva onkin, niin eiliseltä kuva kun Iippa ties kuinka kauan herkeämättä tuijotti oksallansa istuvaa pulua. Pulu oli niin paikallaan, ettei Iivari arvannu sitä edes haukkua, ihmetellen vain katsoi, mietti varmaan että mikä olio se tuo on olevinaan. Varsinainen lintusnautseri.
Lenkin jälkeinen kevyt tankkaus ja lepotuokio ei oikein onnistunut. Tarkoitus oli ennemminkin virkistyä ja piristyä, mutta vaikutus oli ihan päinvastainen ja olin entistä väsyneempi. Pakolla oli revittävä ittensä sohvan pohjalta ja lähettävä heittämään pieni lenkki jotta heräisi taas eloon. Vähän on ollu tokkurainen olo koko loppuiltapäivä vaikka koko ajan olen yrittäny kehittää jotain "terapia"hommia etten lötkistyisi lopullisesti. Mutta ei taida juuri tekstissäkään olla päätä eikä häntää...

Pojat on levänny koko päivän, nukkunu milloin sikeemmin, millon vähemmän sikeesti. Koko ajan kuiteskin pitävät silmällä kun liikun, että josko eteiseen päin menisin ulkovermeitä keräilemään. Ainahan nuo on valmiina lähtöön, vaikka väsyttäskin. Ja kohtahan se on vielä iltalenkki lähettävä tekemään. Sää edelleen pilvinen, enää ei tuule, muttei sadakaan. Eilisiltana taisi jonkun pisaran heittää, enempi tarviisi luonto.

Nyt tarviis alkaa tehdä kerhon hommia, kun on kerta kone auki. Lehti pitäisi saada ensi viikolla julkaistuksi ja jäsenrekisterikin ajan tasalle. Siispä tähän päättyy tämän viikonlopun päivittelyt - mahdollisimman reipasta alkavaa viikkoa!