... pääskysestä ei päivääkään ...Totta se on! Tämän vuoden ensimmäiset pääskyseni näin toissa iltana kun oli, alkukevään lämpöjä lukuunottamatta, ensimmäinen todellinen hellepäivä ja -ilta. Epäilemättä pääskysiä on ollut jo aiemmin, ei ole vaan omiin silmiini osunut. Kaunista katseltavaa kun iloisesti sirkuttaen ja lirkuttaen kaartelivat tuossa talomme edessä. Tekivät sellaisia syöksyjä välillä niin läheltä seiniä että arvelin jo että pitääkö parvekkeen luukut pistää kiinni ettei tule yhteentörmäystä snautserien kanssa.
Joitakin ehkä helle hellii. Meitä ei. Uhkasi toissailtainen iltalenkki jäädä tosi tynkäversioksi. Niin uupunut olin jo pissatuslenkin jälkeen yhtäkkisen kuumuuden alla. Onneksi Hilu huhuili lenkkiseuraa ja niinhän sitä sitten viiden koiruuden voimin melkein pari tuntia ulkoiltiin. Hienoa. Yksin en olisi jaksanut tehdä kuin pakolliset. Sen verran uuvuttavaa oli painostava sää vielä illallakin. Ja kun ei nuo mun koiratkaan helteestä välitä. Nytkin kierivät välillä kai ilmaa vähän viileämmässä ruohikossa ja yrittivät jäädä sinne loikoilemaan.
Eilen sama sää jatkui, auton mittari näytti lähemmäs kolmeakymmentä kun lähdin töistä, ja nyt jäikin illan lenkit tosi lyhkäisiksi versioiksi. En edes jaksanut lähteä kentälle, eilen kun ei ollut rally-tokoa niin laiskana laistoin treenit.
Vietimme iltaa parvekkeella, vaikka sisällä olisikin ollut viileempää. Pojat seurailivat ohikulkuliikennettä, välillä vain muffahtaen, välillä vähän äänekkääminkin sitä kommentoiden, riippuen siitä minkä sortin vipeltäjä ohi meni. Minä luin lehtiä ja puhuin puhelimessa Pirjon kanssa niitänäitä, mikä tarkoittaa lähinnä koira-asioita. Rauhallinen "perjantai-ilta". Ihan perjantailtahan se tuntui, kun sai virittää herätyskellon pois päältä, ja nyt on täydellinen pyhän tunne, niinkuin pyhänä kai kuuluukin olla.
Meidän onneksemme nyt ei ole niin painostava ilma, vaikka asteita pitkälti yli 20 onkin. Mukavan vilpoinen kesätuuli viilentää passelisti ja pitkä aamulenkki tehtiin, vaikkakin läähättäen.
Kielot kukkii, niinkuin monet muutkin kukat, pian lupiinitkin. Tosin siinä vaki kielopaikassamme on sen verran varjoisaa, että kukkia ei vielä paljon ole. Ja ne mitä on, on suurimmaksi osaksi lehtien kätköissä. Kesän merkkejä tämäkin, ja onhan se nyt kesä!!
Lenkin jälkeen uupuneet koirat leppuuttelivat partsilla ja melkein partsilla.
Pyhän vietto jatkuu, rauhaisaa helatorstaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti