Vähän uutta vähän vanhaa, tai sittenkin vain uutta

Päätin näin heinäkuun loppumetreillä terästäytyä ja ainakin yrittää saada blogipäivitykset jotakuinkin ajan tasalle. Ei ole tullu viime aikoina kovasti kirjoiteltua, kai se on tämä helle mikä saa niin laiskottamaan, nojuu seliseli, laiska mikä laiska. Nyt ei kovin helle ole, itse asiassa ihan kiva keli. Ja pitikin tehdä pitkä lenkki pitkästä aikaa, vaan ei sitte tehtykään. Sitä voi vaan miettiä että jos jotkut lenkkikengät on ollu kaapinpohjalla käyttämättä jo aikoja, niin miksi ne on siellä ollu?! Kenties siksi ettei ole hyvät lenkkeillä? No, minähän yhdet sieltä tänä aamuna bongasin, on kuulkaas oikein Juoksukengät, ja vain mietiskelin että kas, miksi en ole käyttänyt. Iloisena laitoin jalkaan ja niin lähdettiin matkaan. Eikä sitä sitte kauan tarvinnu kävellä kun muistin miksi ne ei aktiivisessa käytössä ole ollu. Jalan ulkosyrjä kipeyty aika tehokkaasti. Ei tuntunu kivalta, yhtään. Joten jäi sitten aika tynkäyritelmäksi se ulkoilu. Noh, onhan tässä vielä päivää aikaa uudelle kierrokselle, toisilla tossuilla. Paitti että alkaa kaikki mun kengät olla aika kulahtaneita, täytys mennä kipinkapin kenkäkauppaan ja hommata syksyksi kunnon lenkkikengät. Kun tuo lomakin pikkuhiljaa lähenee niin olisi sitten millä lomalenkkeillä.

Todentotta, näin tämä kesä pikkuhiljaa ohi hurahtaa. Vaikkei sitä keleistä ihan vielä huomaa. Lämmintähän tuo on ollu, painostavankin sellaista välistä, öisinkin. Mutta ainakin iltojen hämärtyminen kertoo syksyn lähestyvän. Multa meni jokunen ilta ennen kuin tajusin että valot voi ja pitää laittaa päälle ettei tarvii pimeässä kompuroida. Ihanaa, kohta saa alkaa polttaa kynttilöitäkin taas;)

Eilen saatiin mieluisa pitkänmatkan vieras kun Kaija Osku-Artunpojan emäntä tuli muissa asioissa Järvenpäähän ja järjesti aikaa myös snautsereita rapsuttamaan. Mikä rapsuttelu ja huomionosoitukset ja namit kyllä passasi pojille enempi kuin hyvin, näin jääkauden keskellä. Kävin hakemassa Kaijan, oltiin sovittu treffit Siwan parkkikselle. Timo joka ei ole poikia ennen nähnytkään, tuli myös partoihin tutustumaan. Ja helpostihan se tutustuminen käy, näinkin pidättyväisten snautserien kanssa;) Siinä kun juteltiin, ajoi paikalle auto ja sieltähän tuli lisää "sukulaisia", Turon ja Jaron isäntä ja emäntä. Oikeen Jettyspoof's koirien tapaaminen, tai niiden omistajien paremminkin kun Arttu ja Iivari oli ainoat koirat paikalla. Kyllä maailma on pieni, myös snautserimaailma.

Kaijan kanssa kaffiteltiin meillä ja juteltiin niitänäitä = siis snautsereita. Ehdittiin siinä kyllä muistakin asioista puhua, mutta mites ihmeessä se puhe aika äkkiä aina käänty näihin ihaniinkamaliin snakuihin... Ja tulipa jälleen todettua että 'like father like son'. Oli mukava päivä meillä, eipä tässä olekaan nähty kuin tammikuussa viimeksi. Siinä välillä sähköpostitse ja puhelimitse hoidettu yhteydenpitoa. Kaffittelun jälkeen ja kun pojat oli saanu paljonpaljon rapsutuksia ja halauksia, mitkä oli tosi mannaa aikana jolloin äiteeltä ei edes katsetta heru, tehtiin vielä puolenpäivän auringonpaisteessa lenkki ennen kuin vietiin Kaija takaisin.

Kiitos Kaija ja tervetulemas uudestaan! Kiva oli nähdä Timoakin vaikkakin vaan pikaisesti, toivottavasti ei tykänny huonoa kun ei otettu mukaan vaan passitettiin juhlavalmisteluihin:)

Alkulausahdukseen ja otsikkoon viitaten, minun siis piti tässä kirjoittamani muutakin, mutta tältä erää jää kirjoittelut tähän. Nälkä nimittäin kurnii niin pahasti joten on lähettävä laittamaan ruokaa jotta jaksaa. Jatkan myöhemmin päivällä, niistä vähän vanhemmista joskin ajankohtaisista asioista. Iloista sunnuntaita!

Laiskiaiset lenkillä

Meitä hiukka laiskottaa
Arttu

Iivari

Kuumuusmittari keittiön akkunalla näyttää auringossa 36 astetta, taivas puolipilvinen, tuulenvire ei paljon oloa helpota, pyörittää vaan tuota kosteata kuumaa ilmaa ympäriinsä. Mitäpäs tässä muuta, jatketaan laiskalauantain viettoa.

Hengissä ollaan, ollaanhan...??

Pieni tauko kirjoittelussa ei pelkästään johdu armottoman painostavasta ja hiostavasta kelistä, vaan ongelmia ollu yhteyksien kanssa. Kas kun viime viikonloppuna en päässy nettiin. Ja se muuten on tosi orpoa vaikka aina väitänkin etten siitä mitenkään riippuvainen ole. Enkä olekaan, mutta olishan se ainakin kerran viikonlopussa kiva käydä kurkistamassa siihenkin maailmaan.
Minä kun en näiden systeemien päälle sen enempiä ymmärrä, en hermojen säilyttämisen toivossa viikolla halunnu edes yrittää, josko kaikki toimisi. En siis avannu konetta ollenkaan. Hyvinhän sitä tulee toimeen ilmankin, näköjänsä. Salaa hiljaisesti vain toivoin että vika olisi elisan päässä, eikä meidän päässä. Kas kun se olisi vaikeammin korjattavissa tämän räppäkäpälän toimesta. Modeemissa kyllä näytti jonkun sortin henki pihisevän. Eikä ollu ukkonen päässy iskemään, sen varuilta olen aina ottanu letkut irti. Joten oltiin sitte viikko ilman koneen avaamisia, toisaalta tietty ajan säästöä sekin... Nyt sitten perjantai-illan kunniaksi piti rohkaistua ja kokeilla. Ja jo toimii. Jippii, pienestä sitä joskus on iloinen (en välttämättä siitä että pääsen just nyt nettiin, mutta siitä ettei vikaa tarvii alkaa etsiä ja sitä korjailla!)! Eli elisaa voidaan kai tästä(kin) katkoksesta syyttää.

Hiukka (??) tuskasta on viime päivät ja yöt ollu. Ei laske paljon lämpötila yöksikään, ja tuo kosteus vielä kaiken lisäksi. Sitten kun ei kunnon ulkoiluja ja muuta toimintaa jaksa kukaan tässä taloudessa tässä trooppisessa ilmanalassa harrastaa, niin joskushan se koirissa purkautuu. Iivarissa öisin. Wuffahtelee (eikä aina niin hiljaisesti...) pienintäkin rasahdusta mitä avoimista ikkunoista ja parvekkeen ovesta kuuluu. Enkä tiedä kuka tai kenen koira, mutta joka halavatun ilta joskus puolen yön jälkeen joku karvakuono haukkuu pihalla. Sitähän sitte pitää Iipan kommentoida. Arttu ei onneksi moiseen ryhdy, tai saattaa puoliunessa pienen tukensa antaa, muttei sentään lähde murraten laukkaamaan ympäri kämppää niinkuin tuo nuorempi versio. Viime yönä saikin jätkä häädön makkarista kun ei osannu käyttäytyä kuten yöllä kuuluu. Meinas nimittäin äiteeltä hermot mennä tosissaan kun ensinkään kuumankosteassa ei meinannu löytää unen päätä ja kun sen vihdoin löysi, se katosi nuoren snautseriherran kommentointiin pihan äänille, MRRR. Tiedä sitte ottiko tuo siitä opiksi. Tuskin, vaikka loppuyön kyllä oli hiirenhiljaa.

Rauhassa nuo muuten ovat, laiskasti jaksavat partsilta ohikulkijoille kommentoida. Pitäähän se sen verran että tietävät lähitienoon kulkijat että hengissä täällä ollaan. Mutta ulkona mennään hitaaaasti. Alkuviikosta sentäs parina iltana jopa juostiin jonkun verran. No vastapainoksi sitten eilen illalla noin kahden ja puolen kilometrin matkaan meni noin tunti... Ei vaan meinannu jaksaa, kukaan meistä.

Tässä tämän illan tunnelmat, lisää kuulumisia ehkä viikonlopun aikana. Jos vaan tekniikka toimii. Nyt tarvii laittaa pyykit kuivumaan, joskos joskus saisi nekin kuivaksi. Ja sitten on vietävä nuo häiskät ilta"lenkille", eli tuskailemaan ja löntystellen tienvarren tuoksuja nuuskuttelemaan. Enempään ei taideta kyetä, tänäkään iltana. Ehkä ensi viikolla...

Helleviikonlopun toivotuksia meiltä!!

Onnea Artulle!

Arttu täytää tänään 6vee,
paljon onnea ja lisää hyviä vuosia!

Paris today part 2.

Tänään Pariisissa oli vuorossa Ranskan Voittajanäyttely.
Iivarille avoimen luokan luokkavoitto ERI1:llä ja serti!
Italialainen Vandoni Jolanda tuomaroi.

Jotta Iippa olisi saavuttanut samalla reissulla Ranskan valion tittelin, olisi vaadittu serti molemmista näyttelyistä joten tittelit jäi tällä kertaa saamatta, mutta Herra on nyt ensi visiittinsä maailman kehissä tehnyt, ja tuloksiin voimme olla ERIttäin tyytyväisiä! Se on sitten uusi reissu Ranskanmaalle tehtävä jotta saadaan FR CH;)

Kiitos Nea!

Paris today part 1.

Maailmanvoittajanäyttelyssä Iivarille avoimen luokan ECX4;)
Tuomari: Mania Andrzej Puolasta.
Mustia oli kaikkiaan ilmoitettu 65, Iipan luokassa uroksia 14. Ei siis yhtään paha tulos nuorukaisen ensimmäisessä maailmanluokan näyttelyssä jossa taso on varmasti ollut kova.
Jäämme odottelemaan huomisaamua ja Ranskan voittajanäyttelyn tuloksia.

Kuvat by Denisa Kyselicová

Thank you Denisa for having the photos!

Yksin kotona kaksin

Iivari on matkalla kohti Pariisia. Vietiin se aamulla Nealle jossa auton pakkaus oli jo täydessä touhussa, toivottavasti kaikki tarpeellinen tuli mukaan, ainakin ne tärkeimmät... Jos matka sujuu kuten suunniteltu on, niin kuin toivoa sopii, ovat Pariisissa keskiviikkona. Varmasti rankka reissu, mutta Iipalla ei taida olla hätäpäivää, tyttöseurassa;) Ja just sain Nealta terveiset Latviasta, yöpynevät siellä tämän yön.
Artun kanssa totutellaan hiljaiseloon, jota kestää 1,5 viikkoa. Huoletta voi taas jättää kengät paikoilleen, ei lähde pöydiltä nenäliinat eikä lehdet kävelemään eikä kukaan ole kommentoimassa yöllisten kotiinpalaajien ääniä. Outoa. Arttu on koko päivän melkein vaan maannut, niin kuin kyllä minäkin, johtuu kyllä varmaan enempi säästä kuin siitä että vielä erityisesti kaipaisi pikkuveikkaa. Ja kaipaakokaan, en tiedä, onhan äitee nyt kokonaan hänen. Mutta voihan nuo työpäivät yksinänsä olla taas outoja.

Äsken käytiin ulkona, todella käymiseksi meinasi jäädä kun Arska heitti 3,5 minuutin jälkeen ittesä ruohikolle pitkälleen ja tuumas jotta tää oli tässä. Vaan löntysteltiinhän sitä sitte hiljalleen vähän enempikin.
Kuulin eilen Tuusulan näyttelyssä paikalla olleilta että taas kerran oli järjestäjät joutunu kuuluttumaan autoihin jätetyistä koirista. GRRRR!! Miten tyhmiä ja prkl idiootteja koiraihmiset voi olla??? Ei ilmastoinninkaan viilentämä pysäköity auto montaa hetkeä viileenä pysy kun mittarit näyttää päälle kolmeakymmentä ja auringossa asteita on paljon enempi, ei vaikka parkkeerais varjoon. Ei heru sympatiaa tältä suunnalta moisille pipipäille. Ne pitäisi pistää istumaan siihen autoonsa turkki päällä pariksi tunniksi, tulisivatkohan sitte toisiin mietteisiin koiransa sinne jättämisestä. Ehkä ei. Raivostuttaa.

Erehdyin vilkasemaan äsken tulevan viikon sääennustusta, ei olis kait pitäny. Olis helpompi illalla kun vois edes toivoa että ehkä aamulla on hiukka viileempää. Mutta ei taida paljo helpottaa tällä viikolla vielä... Silti, tai juuri sen takia, hyvää alkavaa viikkoa!