Pieni tauko kirjoittelussa ei pelkästään johdu armottoman painostavasta ja hiostavasta kelistä, vaan ongelmia ollu yhteyksien kanssa. Kas kun viime viikonloppuna en päässy nettiin. Ja se muuten on tosi orpoa vaikka aina väitänkin etten siitä mitenkään riippuvainen ole. Enkä olekaan, mutta olishan se ainakin kerran viikonlopussa kiva käydä kurkistamassa siihenkin maailmaan.
Minä kun en näiden systeemien päälle sen enempiä ymmärrä, en hermojen säilyttämisen toivossa viikolla halunnu edes yrittää, josko kaikki toimisi. En siis avannu konetta ollenkaan. Hyvinhän sitä tulee toimeen ilmankin, näköjänsä. Salaa hiljaisesti vain toivoin että vika olisi elisan päässä, eikä meidän päässä. Kas kun se olisi vaikeammin korjattavissa tämän räppäkäpälän toimesta. Modeemissa kyllä näytti jonkun sortin henki pihisevän. Eikä ollu ukkonen päässy iskemään, sen varuilta olen aina ottanu letkut irti. Joten oltiin sitte viikko ilman koneen avaamisia, toisaalta tietty ajan säästöä sekin... Nyt sitten perjantai-illan kunniaksi piti rohkaistua ja kokeilla. Ja jo toimii. Jippii, pienestä sitä joskus on iloinen (en välttämättä siitä että pääsen just nyt nettiin, mutta siitä ettei vikaa tarvii alkaa etsiä ja sitä korjailla!)! Eli elisaa voidaan kai tästä(kin) katkoksesta syyttää.
Hiukka (??) tuskasta on viime päivät ja yöt ollu. Ei laske paljon lämpötila yöksikään, ja tuo kosteus vielä kaiken lisäksi. Sitten kun ei kunnon ulkoiluja ja muuta toimintaa jaksa kukaan tässä taloudessa tässä trooppisessa ilmanalassa harrastaa, niin joskushan se koirissa purkautuu. Iivarissa öisin. Wuffahtelee (eikä aina niin hiljaisesti...) pienintäkin rasahdusta mitä avoimista ikkunoista ja parvekkeen ovesta kuuluu. Enkä tiedä kuka tai kenen koira, mutta joka halavatun ilta joskus puolen yön jälkeen joku karvakuono haukkuu pihalla. Sitähän sitte pitää Iipan kommentoida. Arttu ei onneksi moiseen ryhdy, tai saattaa puoliunessa pienen tukensa antaa, muttei sentään lähde murraten laukkaamaan ympäri kämppää niinkuin tuo nuorempi versio. Viime yönä saikin jätkä häädön makkarista kun ei osannu käyttäytyä kuten yöllä kuuluu. Meinas nimittäin äiteeltä hermot mennä tosissaan kun ensinkään kuumankosteassa ei meinannu löytää unen päätä ja kun sen vihdoin löysi, se katosi nuoren snautseriherran kommentointiin pihan äänille, MRRR. Tiedä sitte ottiko tuo siitä opiksi. Tuskin, vaikka loppuyön kyllä oli hiirenhiljaa.
Rauhassa nuo muuten ovat, laiskasti jaksavat partsilta ohikulkijoille kommentoida. Pitäähän se sen verran että tietävät lähitienoon kulkijat että hengissä täällä ollaan. Mutta ulkona mennään hitaaaasti. Alkuviikosta sentäs parina iltana jopa juostiin jonkun verran. No vastapainoksi sitten eilen illalla noin kahden ja puolen kilometrin matkaan meni noin tunti... Ei vaan meinannu jaksaa, kukaan meistä.
Tässä tämän illan tunnelmat, lisää kuulumisia ehkä viikonlopun aikana. Jos vaan tekniikka toimii. Nyt tarvii laittaa pyykit kuivumaan, joskos joskus saisi nekin kuivaksi. Ja sitten on vietävä nuo häiskät ilta"lenkille", eli tuskailemaan ja löntystellen tienvarren tuoksuja nuuskuttelemaan. Enempään ei taideta kyetä, tänäkään iltana. Ehkä ensi viikolla...
Helleviikonlopun toivotuksia meiltä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti