Vähän uutta vähän vanhaa, tai sittenkin vain uutta

Päätin näin heinäkuun loppumetreillä terästäytyä ja ainakin yrittää saada blogipäivitykset jotakuinkin ajan tasalle. Ei ole tullu viime aikoina kovasti kirjoiteltua, kai se on tämä helle mikä saa niin laiskottamaan, nojuu seliseli, laiska mikä laiska. Nyt ei kovin helle ole, itse asiassa ihan kiva keli. Ja pitikin tehdä pitkä lenkki pitkästä aikaa, vaan ei sitte tehtykään. Sitä voi vaan miettiä että jos jotkut lenkkikengät on ollu kaapinpohjalla käyttämättä jo aikoja, niin miksi ne on siellä ollu?! Kenties siksi ettei ole hyvät lenkkeillä? No, minähän yhdet sieltä tänä aamuna bongasin, on kuulkaas oikein Juoksukengät, ja vain mietiskelin että kas, miksi en ole käyttänyt. Iloisena laitoin jalkaan ja niin lähdettiin matkaan. Eikä sitä sitte kauan tarvinnu kävellä kun muistin miksi ne ei aktiivisessa käytössä ole ollu. Jalan ulkosyrjä kipeyty aika tehokkaasti. Ei tuntunu kivalta, yhtään. Joten jäi sitten aika tynkäyritelmäksi se ulkoilu. Noh, onhan tässä vielä päivää aikaa uudelle kierrokselle, toisilla tossuilla. Paitti että alkaa kaikki mun kengät olla aika kulahtaneita, täytys mennä kipinkapin kenkäkauppaan ja hommata syksyksi kunnon lenkkikengät. Kun tuo lomakin pikkuhiljaa lähenee niin olisi sitten millä lomalenkkeillä.

Todentotta, näin tämä kesä pikkuhiljaa ohi hurahtaa. Vaikkei sitä keleistä ihan vielä huomaa. Lämmintähän tuo on ollu, painostavankin sellaista välistä, öisinkin. Mutta ainakin iltojen hämärtyminen kertoo syksyn lähestyvän. Multa meni jokunen ilta ennen kuin tajusin että valot voi ja pitää laittaa päälle ettei tarvii pimeässä kompuroida. Ihanaa, kohta saa alkaa polttaa kynttilöitäkin taas;)

Eilen saatiin mieluisa pitkänmatkan vieras kun Kaija Osku-Artunpojan emäntä tuli muissa asioissa Järvenpäähän ja järjesti aikaa myös snautsereita rapsuttamaan. Mikä rapsuttelu ja huomionosoitukset ja namit kyllä passasi pojille enempi kuin hyvin, näin jääkauden keskellä. Kävin hakemassa Kaijan, oltiin sovittu treffit Siwan parkkikselle. Timo joka ei ole poikia ennen nähnytkään, tuli myös partoihin tutustumaan. Ja helpostihan se tutustuminen käy, näinkin pidättyväisten snautserien kanssa;) Siinä kun juteltiin, ajoi paikalle auto ja sieltähän tuli lisää "sukulaisia", Turon ja Jaron isäntä ja emäntä. Oikeen Jettyspoof's koirien tapaaminen, tai niiden omistajien paremminkin kun Arttu ja Iivari oli ainoat koirat paikalla. Kyllä maailma on pieni, myös snautserimaailma.

Kaijan kanssa kaffiteltiin meillä ja juteltiin niitänäitä = siis snautsereita. Ehdittiin siinä kyllä muistakin asioista puhua, mutta mites ihmeessä se puhe aika äkkiä aina käänty näihin ihaniinkamaliin snakuihin... Ja tulipa jälleen todettua että 'like father like son'. Oli mukava päivä meillä, eipä tässä olekaan nähty kuin tammikuussa viimeksi. Siinä välillä sähköpostitse ja puhelimitse hoidettu yhteydenpitoa. Kaffittelun jälkeen ja kun pojat oli saanu paljonpaljon rapsutuksia ja halauksia, mitkä oli tosi mannaa aikana jolloin äiteeltä ei edes katsetta heru, tehtiin vielä puolenpäivän auringonpaisteessa lenkki ennen kuin vietiin Kaija takaisin.

Kiitos Kaija ja tervetulemas uudestaan! Kiva oli nähdä Timoakin vaikkakin vaan pikaisesti, toivottavasti ei tykänny huonoa kun ei otettu mukaan vaan passitettiin juhlavalmisteluihin:)

Alkulausahdukseen ja otsikkoon viitaten, minun siis piti tässä kirjoittamani muutakin, mutta tältä erää jää kirjoittelut tähän. Nälkä nimittäin kurnii niin pahasti joten on lähettävä laittamaan ruokaa jotta jaksaa. Jatkan myöhemmin päivällä, niistä vähän vanhemmista joskin ajankohtaisista asioista. Iloista sunnuntaita!