Aamunavaus

Heräsin 6n jälkeen tiukkaan tuijotukseen: snautseri könötti etutassut sängyn laidalla ja huokaili. Hetken manailin aikaista ajankohtaa mutta sitten aattelin että josko parina iltana dieettiruoan lisukkeena annettu maksalaatikko olis pistäny vatsaa sekaisin. Siispä pikaiselle hätälenkille. Vaan eipä partaa mikään vaivannu, paitsi lenkkeilynkaipuu. Joten mitäpä sitä suotta enää nukkumaan, pikaisen aamukahvin jälkeen suoriuduttiin oitis lenkille. Pitihän sitä ottaa kaikki hyöty irti aikaisen aamun viileästä säästä. Onpa tästä jo jokunen hetki kun ollaan pystytty tekemään kunnon lenkki eli kovaa, kauan ja kauas. Tässä kämpässä se kyllä on ehdottomasti mude jota ekaksi alkaa turhauttaa ellei päästä muutamaan päivään lenkkeilemään, helteessä löntöstely ei oikein sovi meikäläiselle.

Ennen puolta kasia oltiin siis jo vauhdissa ja monot menossa. Varustauduin verkkareilla kun kuuden jälkeen oli aikasen viilee tuuli eikä alkuun ollutkaan hölmömpi idea, mutta alkohan se aurinko pian porottaa ja sillon olis jo sortseillakin pärjänny. Muutettiin suunniteltua reittiä aina pitemmäksi ja pitemmäksi, melkeen 2,5 tuntia siinä sitten lopulta vierähtikin. Kelpo aloitus päivään! Nyt jaksaa taas jatkaa.
Lueskelin tuossa erään helleillan ratoksi vanhaa koirakirjaa, Ulrich Kleverin SUURI KOIRAKIRJA, Käsikirja koiranystäville. Alkuperäinen saksalainen versio on vuodelta 1959 eli viidenkymmenen vuoden takaa, suomalainen painos vuodelta 1965. Hauskaa luettavaa, kyllä on koiranpito ja ohjeet koiranhoitoon vuosikymmenten aikana muuttunut. Mm. vesikuppi kehoitetaan antamaan vain kahdesti päivässä ettei koira joisi ikävystyessään: liikaa juovat koirat tulevat ruumiiltaan veltoiksi!

Nulikkaikäisen koiran kouluttamiseksi esitetään "Seitsemän oppituntia täydellisen koiran kasvattamiseksi": 1. 'istu', 2. 'seuraa', 3. 'tänne', 4. 'ei hyppää päälle', 5. 'maahan', 6. 'irti' ja 7. 'ota'.

Kuvia katsellessa huomaa mihin suuntaan mikäkin rotu on tänä aikana mennyt, eikä välttis parempaan suuntaan.

Snautsereista kertova osuus piti tietty lukea taas moneen kertaan, arvaa vain kuinka usein sen penskana olen lukenut! Osasin varmaan sen aukeaman ulkoa sanasta sanaan. Ja oppikoulun ekalla luokalla käytin tekstiä hyväksi myös esitelmässä joka kertoi meidän Miki-snautserista, koirasta josta tämä snautserihulluus alkoi. 10 vuoden aikana vuoteen 1965 mennessä muuten snautsereita oli rekisteröity kokonaiset 227 kpl eli harvinainen oli rotu tuolloin. Kennellitto alkoi 1954 rekisteröidä koirien jakautumisen eri rotujen kesken.

Myöhemmin laitan blogiin lainausta snautserista kertovasta osasta, mutta nyt aamupalan tekoon ja lauantaina muihin hommin!