Vaihtelu virkistää sanotaan joten suunnattiin heti aamusella Keinukallion maisemiin. Siellä on maastoa jos jonkin moista; metsää, suota, peltoa, niittyä, tasamaata, mäkiä... Eikä ole ruuhkaa, ainakaan tohon aikaan ei ollut juuri ketään vielä liikkeellä. Keli oli puolipilvinen ja kävi pieni tuuli eli ei liiaksi hikoiluttanut vaikka vauhtia piisaskin. Viipotettiin pitkin ja poikin mättäältä mättäälle, etsittiin nameja puista, kaivettiin keppejä ojista, ihailtiin peltoaukeaa, kuunneltiin metsän ääniä, viileteltiin heinikossa. Kiivettiinpä myös lumikasan päälle maisemia ihailemaan, Keinukalliossa kun on iso kasa lunta säilöttynä sahanpurujen alle ensi talven latujen tekoa odottamassa.Vauhtiveikko
NamipuuMetsästä kuuluu kummia
Pellon laitaaKesäinen lumikasa
Heinikossa suhisee
Parkkikselle kävellessä alkoi taivas täyttyä mustanpuhuvista pilvistä ja kun suunnattiin kuono kohti kotia alkoikin sataa, eli hyvä oli ajoitus sikäli. Nyt on jätkä raukeana ja vetelee sikeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti