Ŝnautseri EnnenWanhaan

Jo jokunen tovi sitten kerroin lukeneeni pitkästä aikaa vanhaa koirakirjaa vuosikymmenten takaa, ja lupasin lainailla tekstiä siltä osin mitä kirja kertoo snautsereista.
Tässä tätä olisi, eli lainaus siis kirjasta 'Ulrich Klever SUURI KOIRAKIRJA Käsikirja koiranystäville' (saksalainen painos vuodelta 1959, suomal. painos 1965).

"Ŝnautserit
Tämän vanhan rodun historia ei ole mitenkään suurenmoinen. Se on jo kauan 'köyhän miehen koirana' huomiota herättämättä täyttänyt velvollisuuttaan: haukkunut vieraita ja pitänyt ulkorakennukset rotista vapaina.
Koiraa nimitettiin etupäässä pinŝeriksi. Nimensä se sai eräällä englantilaisystävällisellä kaudella sanasta 'to pinch' (nipistää, puristaa), millä kuvattiin sen tapaa pyydystää rottia ja hiiriä. Pinŝerit painavat saalista ensin jaloillaan lattiaan ennen kuin purevat sen kuoliaaksi. Ŝnautseri on pinŝeriperheen karkeakarvainen laji, joka yhdeksännentoista vuosisadan lopulla muodostui nykyiseksi erilaisista 'rotanpyytäjistä' ja 'nokikuonoista'.
...
Sen turkki on pääasiallisesti pippurin ja suolan värinen, mutta on myös mustia ŝnautsereita. Tyypillisiä ja selväpiirteisiä tunnusmerkkejä ovat vahvojen kulmakarvojen välistä selvästi piirtyvä otsapenger, pistävä tiheä turkki ja karhea parta, joka antaa koiralle kiukkuisen ulkonäön.
...
Ŝnautserin olemusta kuvataan rotumerkeissä seuraavasti: 'Sen olemukselle on tyypillistä tarmokas luonne yhtyneenä varovaiseen rauhallisuuteen. Hyväntapainen luonne näyttäytyy leikinhaluna ja rakastettavana tapana kohdella lapsia. Isäntäänsä se on ylenmäärin kiintynyt ja palvoo häntä, vieraita kohtaan se on äärimmäisen epäluuloinen ja lahjomattoman valpas, mutta ei kuitenkaan mikään haukkuja'.
Nämä koirat vastaavatkin tätä rotumääritelmän sanontaa. Koska ŝnautseri ei koskaan ole ollut muotikoira, ovat sekä lajin luonne että ulkomuoto säilyneet alkuperäisinä.
...
Ŝnautseri ei kaipaa minkäänlaista koulutusta, vaan ainoastaan isännän, joka on sen ystävä. Kun antaa trimmata sen keväisin ja syksyisin, se ei päivittäisen harjauksen lisäksi muuta hoitoa tarvitsekaan."

Näin siis ŝnautserit 50-60 luvuilla, paljoltihan tuossa on tuttua. Luonne kyllä vuosikymmenten saatossa muuttunut, samoin ulkomuoto.

Ulkomuodollisen vertailun vuoksi pari kuvaa tuon ajan ŝnautserista, jos tuosta nyt kuvien laadun vuoksi kovin hyvää käsitystä saa (pentukuva otettu seinälle heijastetusta diakuvasta ja alempi skannattu paperikuvasta). Ylemmässä kuvassa ŝnautserinpentu vuosimallia 1964 ja alemmassa sama koira pari vuotta vanhempana ylen ylpeän emäntänsä kanssa.
Tässä siis FIN CH Micky josta rakkaus rotuun alkoi...