... ja toiseen vuosikymmeneen

Nyt on sitten vuosi vaihtunut, ja täytyisi opetella siis tästä lähin kirjoittaa vuosiluku 2010... vaatii aluksi aina totuttelua.

Reissumiehet on reissusta jos ei nyt aivan rähjääntyneitä niin ainakin kovin kovin väsyneitä, parisen tuntia sitten kotio tultiin, reilun parin vuorokauden kyläreissulta. Tosi kivaa on aina olla kylässä mutta kyllä mäkin olen sitten taas onnellinen kun olen takaisin kotona, niinhän se kai on että home sweet home :) Kun tultiin kotiin, Iivari ekana kierti koko kämpän tyyliin että YESS Mun Koti, Mun Lelut, Mun Peti, sitten alkoi tyytyväisenä järsiä eteiseen matkaan lähtiessä jäänyttä puruluuta - kunnes rapsahti ruokaa kuppiin.

Helppoahan noiden kanssa on reissata, sopeutuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen eivätkä valita, kyllähän snautseri aina tyytyväinen on, kun vaan saa olla perheen menossa mukana, oli se sitten vaikka vaan autossa reissaamista:) Mennen tullen heti kun päästiin motarin vauhtiin kävivätkin häkissään pötkölleen. Välillä nousi pää, tai kaksi, katsastamaan tilanteen, mutta kun totesivat että maisemat edelleen vaan silmissä vilistää kovaa kyytiä eikä matkan loppumisesta ja autosta pois pääsystä ole tietoa, painui pää taas pehkuihin. Yhtään ei ulinaa eikä valitusta matkan aikana kuulunut, penskaltakaan, vaikka tää oli Iivarin pisin matka mitä on tehnyt, ja onhan tietty ton ikäselle vekaralle reilu 2 tuntia aloillaan aikas pitkä aika. Toki pysähdyttiinhän me mennen tullen välillä vähän tuulettumassa ja jalottelemassa.

Kiltisti osasivat käyttäytyä Paulallakin, tosin onhan kaksi snautseria Hieman eri asia kuin yksi kissa, kooltaan ja ääneltään... (niin, kissa oli muuten evakossa meidän visiitin ajan..). Ja kun ei kaikki ihan ymmärrä että noiden örinäpaini on VAIN Leikkiä niin piti poikia välillä pikkusen toppuutella ettei meno ihan päättömäksi ylly. Muutoin tekivät sitä mitä kotonakin, vahtivat parvekkeella ja pitivät jöötä keittiössä pääkokeille.
Iivari sai tutustua myös joulukuuseen, tosin jo aika kuivahtaneeseen sellaiseen, oli jo partsille siirretty odottamaan pois vientiä. Nuoren herran lempipuuhaksi muodostuikin oksien katkominen ja poisvarisevien havunneulasten bongailu, ja niitä kulkikin molempien herrojen karvoissa kiitettävästi pitkin ja poikin huushollia, ja taitaa olla kassissa myös aika annos kuivia neulasia.
Vuosi vaihtui meillä unten mailla. Edellinen päivä kun venyi aika pitkäksi matkoineen kaikkineen eikä maltettu Paulan kanssa ihan normaaliaikaan mennä nukkumaan, niin mun silmät ei sitten uudenvuodenaattona kestäny auki tarpeeksi pitkään ja vetäydyttiin poikien kanssa alakertaan nukkumaan. Havahduttiin kyllä keskiyön paukkeeseen, mutta ei noi kumpikaan ollu niistä moksiskaan, ja niitä kuuluikin siellä paljon vähempi kuin täällä kotipuolessa yleensä. Puoli kympin aikaan kun vielä käytiin pissalla paukkui jo jonkun verran, mutta ihan hyvin saatiin pieni lenkki tehtyä. Arttu tosin hieman varovaisin tassutteluin askelsi menemään, muttei silläkään mitään paniikin tai edes sen kummempia pelon oireita ollut. Onneksi, mulla kun on pari kovasti paukkuarkaa koiraa ollut niin tiedän miten kamalaa sellaisen kanssa on uudenvuoden aikoja elellä. Eli kovin meni rauhallisissa merkeissä meidän uudenvuodenvastaanotto. Mutta noin yleisenä kannanottona, en kyllä lainkaan panisi pahakseni jos koko rakettien myyminen ja paukuttelu vallan kiellettäisiin!

Iivarille alakerrassa nukkuminen (vai oliko vain vieras paikka?) oli aika outoa vaikka oli oma peti mukana, molempina iltoina kesti tovin että rauhoittui aloilleen, vähän piti vinkua ja vikistä ennen kuin sai unen päästä kiinni. Ja rappusiahan nuorukainen ei sitten suostunut kulkemaan laisinkaan, vaan mude sai kantaa herran mennen tullen. No, olihan ne vähän jännät portaat, kapeat ja kierteiset, toisin kuin meillä kotona rappukäytävän leveät suorat portaat. Oli muuten mudellekin hieman haasteellista 7kk vanha, tassut harallaan sylissä oleva snautseri sylissä mennä kierreportaita alas... Arttu sen sijaan vanhana tekijänä polleasti näytti Iivarille mallia miten rapuissa käyttäydytään:=)

Lauri ja Julius (3,5v.) kävivät tänään meitä moikkaamassa ja hakemassa joulupukun kummitädille jättämän, mutta Juliuksulle osoitetun lahjapaketin. Arttu ja Iivari oli varuiksi remmissä, ovat kuiteskin niin raisuja eikä Julius ole tottunut tuon kokoisiin eläviin niin moikkailtiin vaan vähän pitemmältä matkalta. Mutta kovasti tuntui Julius innoissaan kyllä koirista olevan, ja heitti niille kissan lelun (jolla muuten molemmat jo heti Paulalle mentäessä innoissaan leikkivät, muut kissanlelut laitettiin piiloon koirien kyläilyn ajaksi, tai ne olisi saanut tylyn lopun. Pitääköhän meillekin ostaa kissan leluja...?) ja oli tosi tyytyväisen oloinen kun Iivari alkoi lelulla heti leikkiä. Jahka Julius kasvaa, ei varmaan poikien koko enää pelota niin paljon.

Ennen kotimatkaa oli meillä sitten treffit Kaarinassa Kaijan ja Artunpojan Oskun kanssa ja tehtiin yhdessä pitkä lenkki. Osku se on kovasti komistunut sitten viime näkemän, no onhan tästä jo aikaa varmaan pitkälti yli vuosi viimetreffeistä! Komiahan tuo oli ennenkin, mutta nyt on poika saanut paljon lisää aikuisen koiran vantteruutta ja on kyllä tosi mainio pakkaus! "Like father like son"; ei ole omena kauas puusta pudonnut, niin oli samanlaiset elkeet niin isällä kuin pojalla, eli eihän nuo ylimmät ystävykset olleet, vaan molempien piti toisilleen kovalla äänellä ilmoittaa kuka kukin on:) Osku ja Iivari sen sijaan olivat ihan hyvää pataa keskenään ja peuhasivat ja painivat, sen mitä nyt remmien rajoittaessa tekemisiä pystyivät. Arttukin kun antaa Iivarin reuhata toisten kanssa mielin määrin kunhan saa ensin oman mielipiteensä ilmaista. Se ei ole onneksi sen puoleen mustasukkainen pikkuveikan tekemisistä - päinvastoin, kun Iivari jonkun muun kanssa pelehtii, Arttu seisoo ylväänä paikoillaan että HMPH en mä vaan tollasia kakrujen leikkejä... Paitsi että sitten välillä pitää pistää Iivari ruotuun ja nutuuttaa sitä parrasta ja kaulasta että nyt kyllä kakara käyttäydyt!

Yhteiskuvaa ei parroista edes olisi kannattanut harkita, mutta tässä pari kuvaa Oskupojasta lenkin jälkeen, ihanhan tuo on isänsä poika, vai mitä? :=)
Olipa tosi kiva nähdä teitä Kaija & Osku! Otetaanhan uusiksi keväämmällä taas kun me tullaan sinne suunnalle!!

Näin siis käynnistyi meitin uusi vuosikymmen, saa nähdä mitä tämä vuosi sisällään pitää, tuskin sentään saadaan niin rajuja muutoksia kuin 2009, mikä vuosi sai yllättävän käänteen ja uuden suunnan Iivarin tassutellessa taloon! Siitä muistona kuva Iiskun pentuajoilta, onko se voinut olla joskus noin pieni!!!Ja nyt uskokaa tai älkää, mutta mun on HERÄTETTÄVÄ noi reissaajat iltapissalle, tätähän ei meillä usein tapahdu, yleensä kun parrat on eteisessä helisyttämässä remmejä että hei mutsi mennään jo! No, väsyy ne jostain sentään nuokin, mutta nyt siis pienelle kävelylle ja sen jälkeen unten maille koko poppoo!

Erinomaisen Mukavaa & Onnekasta Vuotta 2010!