Stailailua, rosmoilua ja muuta lystikästä

Naapureilla on á la carte -keittiö, mutta meilläpä on eteinen á la iivari. Tai pitäisi varmaan antaa vähän kunniaa myös Artulle, sehän tuon stailauksen aikoinaan aloitti, onneksi lopettikin aika nopeasti, huomas vissiin ettei ole hänen tulevaisuudenuransa. Nuoriherra sen sijaan on viime aikoina kunnostautunut opiskelemalla omatoimisesti päteväksi stailaajaksi ja koetilana toimii tietenkin meitin eteinen. Kovinhan tuo on innokas tuunaaja, saisi vaan hiukka enempi kysellä eteisen omistajan mielipiteitä että mitä tehdään, miten tehdään, milloin tehdään ja ylipäätään: TEHDÄÄNKÖ!

Remonttimies esittelee päivän aikaansaannoksia

Kivahan se on tulla kotiin odottaen että mikä on tänään eteisen tila ja mitä sitä on päivän aikana ahkera remppamies saanutkaan aikaiseksi, ihan vatsan pohjaa kutkuttaa kun kotimatkalla miettii että mitä uutta onkaan taas keksitty eteisen uudistamiseksi. Olen kuulkaa tosi tyytyväinen että Artun stailailujen loputtua en tehnyt remonttia, mielessä kun oli että saattaa se uusi tuunailija piankin tulla taloon. Nyt harmittaisi (lievästi sanottuna) vietävästi jos olisi Uusi eteinen jälleen stailattu uuteen snautserikuosiin.

Eli jos tarvetta on, niin täältä löytyy keikkahommiin inspiroitunut ja luotettava remontoija, ihan lenkitys- ja muonituspalkalla:=)

Yhtenä päivänä kotio tullessa en ehtinyt kiinnittää mitään huomiota eteisen sen hetkiseen tilaan kun katse osui suoraan koirahuoneeseen ja siellä vallinneeseen kaaokseen: pissapaperit (märät sellaiset) oli silputtu ja levitelty ympäri lattiaa ja tietty, kukas itseään kunnioittava snautseri sitä nyt märälle silpulle pissojaan tekisi niin lattia sitten suorastaan lainehti pissaa. Turhaa tietysti mainita että oli ollut sellainen työpäivä että odotin mahdollisimman pikaisesti pääseväni pitkän aivojen tuulettamislenkin jälkeen syömään ja lepäilemään... No, ne suunnitelmat muuttui äkisti ja niin pissalenkin jälkeen oli kamalasta uupumuksesta huolimatta otettava roskapussi, ämpäri täyteen toluvettä ja lattiamoppi ja pestävä koko koirahuoneen lattia. Eli EI, Iivari EI vielä ole sisäsiisti...

Kieltämättä, hetken kävi taas mielessä sekin, että mikä ihmisen saa pitämään koiria???!!! Ja jos tuon siivon olisi nähnyt joku koiraton, ei olisi varmaan uskonut että joku tosissan voi tällaisten karvaisten naamojen kanssa elellä :( Sortin hulluuttahan tämä koirahulluuskin on! Vaan päivääkään en vaihtaisi pois.

Yleensä kun tulen kotiin ja totean tihutyöt (joita nyt ei todellakaan joka päivä sentään ole tehty) ja hengitän hetken syvään, istuu Arttu patjallaan sen näköisenä että 'no huhhuh joo on toi taas touhunnut, mutta MÄ en ole sitten tehnyt mitään'.

Myyrä hakusessa

Toinen missä Iisku on kunnostautunut, on ruokarosmous. Iltana eräänä kun olin koneella heräsin konehommistani yhtäkkiä siihen että missäs ipana on, ja pian kuuluikin keittiöstä kilahdus. Voi hemmetti, äkkiä keittiöön jossa pikkuparta oli tyytyväisenä pöydän vierellä, edessään iso keko maissilastuja. Oli ne erittäin siististi ottanut kulhosta pöydältä, yhtään ei ollut rikkoutunut, yhtään ei mennyt pöydälle ja kulhokin säästyi ehjänä, ja jäihän niitä lastuja vielä äiteellekin. Iippa oli sen sijaan ihan tosi närkästynyt kun en antanut sen jatkaa herkutteluhetkeä vaan nakkasin ihanan suolaiset ja rasvaiset lastut roskikseen. En sitten tiedä paljonko se ehti niitä nakertaa, ei paljon, mut jonkun verran kumminkin.

No, tässähän nyt sitten siis on oppinut sen että kaikki pitää keittiössä työntää niin pitkälle pöydän reunasta kuin suinkin mahdollista. Vaan onnistuu se silti... Oli taasen eräs ilta kun olin tehnyt iltapalaksi salaattilautasen ja laittanut lautasen reunalle korppuja (ilman päällysteitä tosin). Luulin aterian olevan turvassa mustalta surmalta ja sen enempiä ajattelematta menin kylppäriin laittamaan pyykkiä koneeseen ennen iltapalaa. Ja kas, pian kuului keittiöstä pahaenteistä ääntä, eikun jälleen pikavauhtia keittiöön ja niinhän oli tämä parrakas rosmo napannut kaikki korput kerralla lautasen reunalta ja oli juuri aloittamassa niiden natustelua kun ikäväkseen minä ilmestyin paikalle ja korput löysivät tiensä roskikseen.

Ai mitä, minäkö vallaton?

Tota rosvoilua ei Arttu ole harrastanut koskaan (paitsi kerran Pirjolla nappasi pöydältä luumupitkon palasen...). Kerran jopa unohdin juuri keitetyn possun sydämen leikkuulaudalle ihan pöydän reunalle johon olin laittanut sen jäähtymään siksi aikaa kun tekisin jotain muuta. Kun sitten ajan kuluttua menin keittiöön, sydämen jo unohtaneena, istui Arttu toisella puolella keittiötä seinään nojaten ja sydäntä kuola valuen tuijottaen, mutta eipä ollut siihen koskenut. Tämä siis aikaan ennen Iivaria, joka ei moisen herkkupalan olisi varmaan antanut sekuntiakaan olla koskemattomana, sehän oli ihan snautseria varten niin reunalle asetettu:)

Oletko koskaan kokeillut mitä tapahtuu ja miltä tuntuu kun pistää kielen vaikkapa jäiseen verkkoaitaan? Mä olen, kerran alta kouluikäisenä ja se ei tuntunut mukavalta. Pojat ei onnekseen ole kieltä jättänyt kiinni partsinkaiteeseen, parta sen sijaan välillä tarttuu, mutta se on onnneksi helposti irrotettava. Tai ainakin tähän asti on irronnut ihan ilman saksia tai muita apuvälineitä, eikä ole tainnu montaa karvatuppoakaan siinä irrota.Iltapuhteena pojat harrastaa muun ohella snakupainia, liekö jotain kreikkalaisroomalaista vai mitä, en oikein tunne tuon puolen urheilutermistöä. Joka tapauksessa painityyli on muuttunut paljon ja rauhoittunut entisestä eivätkä kamalasti enää formuloi isolla älämölöllää ympäri kämppää vaan nutistelevat toinen toistaan lattialla kierien pientä örinää pitäen. Välillä molemmat maassa maaten, välillä toinen maassa ja toinen siinä päällä pomppien ja sitten taas toisinpäin eli näin:
Tänään taitaakin taas illalla olla ohjelmassa pienet painit tai parit kun on tuota pakkasta sen verran (-20) että lenkit jääpi lyhyiksi. Aamulenkin jälkeen pieni treenituokio pidettiin ja sen jälkeen saivat parrat etsiä nameja piiloista, nyt näyttävät lepäilevän. Joten taitaa mulla olla hetken rauha katsoa illalla talletettua Ray Charlesista kertovaa leffaa.
Pirteätä pakkaspäivää siis toivotamme!