Jääkausi 2010 avattu

Kesäloman viimeisiä päiviä tässä vietellään ja ollaanki saatu nauttia tosi mahtavista talvipäivistä, olisko paremmin voinut sattua :=) Eli lenkkeilty ollaan tänään oikeen urakalla kun pakkasta on ollu sellaset passelit viitisen astetta, ja aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta.
Aamulenkki tehtiin tavallisia kävelyteitä pitkin, välillä käytiin syömässä ja vähän lepäämässä ja sitte ajettiin rantaan ja suunnattiin jäälle. Vaikka toisaalla on pellonreunus- ja monet muut reitit menetetty talven ajaksi hiihtoladuille niin onneksi kovat pakkaset on nyt jäädyttänyt järven ja saadaan vaihtelua lenkkimaisemiin. JIPPII!!
Hyvin olikin siellä jo aurattu niin ladut kuin kävelijöille tarkotetut väylät. Porukkaa oli liikkeellä ihan kiitettävästi, muttei kuiteskaan ruuhkaksi asti ja aika rauhassa saatiin tassutella. Arttua edelleen näkyy hiihtäjät ja luistelijat kismittävän syystä jos toisesta ja niille sen piti älämölöä pitää, ei tosin enää yhtä paljon kuin vielä viime talvena. Matkan jatkuessa meteli laantui, mitä nyt välillä piti räsähdellä, jos ei muuta niin muodon vuoksi. Kierrettiin koko aurattu reitti, parisen tuntiahan siihen meni, ja olo on nyt kyllä ihan uskomaton, miten hyvää tekeekään kunnon reippailu talvisäässä :=) Ja ei varmaan tarvii mainitakkaan, että parratkin ON väsyneitä, runsaan liikunnan ja päiväruoan jälkeen niille hetken näyttää maistuvan makoisa uni.
Maisema oli ihan sanoinkuvaamattoman kaunis; häikäisevän valkoinen lumi, jäältä nouseva usva, auringonpaiste... Kyllä mä vaan olen sellanen talvi-ihminen että jos sais valita niin eläisin tällasessa maailmassa ainiaan! Eikä tuolta olis hevillä vieläkään kotio tultu, mutta poikien tassut ja parrat alko olla sen näkösiä että pakko oli sulattelemaan lähteä. No huomenna uusiksi, kyllähän tästä talvesta täytyy nauttia niin kauan kuin sitä on, mistä sitä tietää millon taas pakkanen paukkuu liiaksi, tai vettä alkaa valua taivaalta:=)

Sanoitta paras, tässä vielä kuvia jääreissulta. Utuisuus ei ole katsojan silmässä eikä kameran linssissä, siellä vaan oli tosi kaunis usva aika ajoin, ja maisema näytti ihan satumaiselta, josko se edes osin välittyisi kuvista (kaikki tän päivän lenkkeilykuvat ja muitakin täällä).

Maisemassa riittää ihailtavaa

Kuuraparta-Artulla tassut polttelisi menemään etiäpäin, mutta välillä piti pysähtyä jotta äitee sai huokaillen nauttia maisemista ja Iivari pääsi lempipuuhaansa - kaivelemaan lunta.

Aivan kuin erämaasta
Sitten kun parrat alkoi näyttää tältä:
olikin aika tassutella autolle ja suunnata kohti kotia sulattelemaan.