Nuoriherra Iwar se alkoi sängyllä pomppimisen ja uikutuksen taas jo ties mihkä aikaan. En tiedä kellosta, mutta sen verta silmiä raotin että jo hiukka oli valoisaa. Kun se rällääminen ei ottanu loppuakseen, niin ylöshän se oli noustava. Kello hädintuskin puoli seittemän, huoh. No, kun kerta ylös olin noussut niin pissallehan se oli lähettävä samointein. Ja ruokittava nausterit. Nyt yrittää äitee herätä tähän lauantaihin, koneen äärellä istuen uutisia ja blogeja tsekkaillen. Josko täältä joku energialataus äiteellekin tupsahtaisi. Iipan energiatasossa ei ole valittamista. Herra on heivannut sängystä tyynyjä pitkin ja poikin, lukenut päivän lehden, bongaillut oravia partsilla ja kiusannut Arttua. Arska kun on äiteen tapaan on myös hieman hidas heräilijä ja olisi taatusti vielä nukkunut ilman junnun herättelyjä.
Kyllähän sitä joskus voisi lauantaina hiukka pitempäänkin nukkua, mutta mitäs tässä, laitetaan vaatteet päälle ja lähetään energianpurkulenkille. Tiedä vaikka sitä heräis kunnolla (niin yleensä tapaa käydä) syksyn raikkaassa ilmassa ja saisin sitten lenkkeilyn lisäksi jotain järkevää aikaiseksi. Saahan sitä lomalla nukkua, saahan?
Nyt on jätkä jo sylissä pussailemassa, joten suljenpas koneen ja pistetään tassua toisen eteen ennenkun alkaa taas rallatus kämpässä:)
4 kommenttia:
Onneksi meillä ei olla aamuvirkkuja, kumpikaan. Wili nauttii nukkua jopa puoleen päivään :)
Onnellinen tilanne teillä;)
Arttukin rauhassa heräilisi, mutta nuori wiikari taasen ei...
Eipä ole Osku isäänsä tullut kun meillä viikonloppuna jo viideltä aamulla voimistellaan..
Vaikka muuten on Osku tavoiltansa aika lailla iskänsä poika niin ei ole sitten tuota hyvää ominaisuutta perinyt. On Arttu jättänyt vain niitä vähempi toivottuja :(
Lähetä kommentti