lauantai 2. heinäkuuta 2011

Snautserikiusausta

Apua, nyt meinas iskeä helle jo mun kompuutteriinkin, tähän antiikin aikaiseen, ei suostunu näppis toimimaan, onneksi uudelleen avaus herätti sen. Muuten olisi voinu olla orpo olo...

Herätys 8n aikoihin oli hikinen ja tuskainen, naama ja sormet turvoksissa auts:( Ja jo poikien pissatusreitillä iski helle ja tuli niin hiton hiki siihen malliin että tuntui jotta miten tässä mihkään tänään pystyy. Vaan aamukaffet ja pienet purtavat piristi ja autto heräämään, ja olihan se lähettävä uudelleen kokeilemaan että miten helle siellä oikein onkaan. Ja kyllähän tuota lämpöä piisaa, reippaasti yli omien tarpeiden. Hidasta oli meno. Oltiin kuin 75v mummo ja sen 15v koirat. Puuttu ainoostaan mummolta keppi ja mummon koirilta 10 kg ylipaino...

Löntysteltiin aikamme, ja mielessä kävi jo että kiusaanko naustereita, onko tämä eläinrääkkäystä. Parrat kun alkuvouhotustensa jälkeen huomasivat ettei minkään sortin reuhaaminen ole oikein järkevää ja sitten molemmat tepsutteli rauhallisesti, hitaasti ja harkiten (kerrankin!). Kielet pitkällään isosti läähättäen, päät ja hännät roikkuen. Ei jaksanu paljo pusikoiden hajutkaan kiinnostaa, heinikoissa kieriskelivät viilennystä hakien. Mulla oli yllättävän hyvä olo kaikesta huolimatta. Ainakin verrattuna siihen että parina iltana mentiin hämärän rajamailla eikä tainnu olla tajunnan menetys kaukana, onneksi oli koirat vyössä, niin eivät olis kauas päässeet hurveltamaan jos vaikka äitee oliskin tuupertunut tiehen, paitsi mua perässään vetäen;)

Eikä ollu parrat yhteistyöhaluisia kun aattelin vielä pikkasen pitempään kävellä. Risteyksessä mistä ajattelin jatkaa pienen kiemuran lisää, kääntyi Arttu päättäväisesti oikealle, josta olisi lyhkösempi tie kotiin. Ja kun en kuitenkaan mikään raaka koirieni kiusaaja ole, myönnyin herran tahtoon, mitä en normaalisti tee. Tulihan siinä jo tunnin verran köpöteltyä. Nyt on poijjaat etsineet mahdollisimman viileän paikan olkkarin patterin vierestä ja kerrankin huokaisevat helpotuksesta kun saa vain olla. Ei ole snautserin sää tämä:)
Tuli kyllä heti aamusta mieleen että on se vaan onni ettei tänään tarvii kehän laidalla olla. Kyllä on tuskaset oltavat näyttelyissä taas, koittakaahan kaverit kestää nääntymättä! Eipä käy katteeks. Me odotellaan tuloksia Juvalta ja Kokkolasta jotta miten on frendeillä menny.

Kylmässä on monen muun asian (kuten sen ettei sormet turpoo nakkisormiksi, äskenkin meni kahvinporot kaikkialle muualle ku suodattimeen ja tavarat tippuu käsistä..) ohella sekin hyvä puoli, että sitä vastaan voi suojautua. Mitä enemmän palelee, sen enempi vaatekerroksia voi lisätä. Vaan mitäs teet kun on kuuma? Ihmisten ilmoilla liikkuessa on kaiken säällisyyden nimissä vaatetta oltava. Sitä paitsi liikkumalla lämpenee kun palelee, vaan helteellä ei tarvii kuin olla ja jo hiki virtaa...
Mietinkin mielessäni että kun jo aikojen alusta viisaat on kehitelly varusteita ja haalareita kaikkein arktisimpiinkin olosuhteisiin, niin olisiko se kamalan vaikeeta kehittää hellehaalarit? Sellaset, jotka paitsi suojais auringon vahingollisilta ultraviolettisäteiltä, joista nyt on paljon varoiteltu, myös viilentäisi oloa sitä mukaa kuin lämpö nousee. Mielellään vielä sellaset että itse voisi säätää lämpötilaa, saisi vaikka 30 asteen helteen säädettyä 15 asteeseen... Siinäpä insinööreille työsarkaa.

Jatkamme hellepäivän viettoa, aika rauhallisesti näköjään;) Muistakaahan riittävä nestetankkaus!

Ei kommentteja: