Missä olet talvi?

Kellon viisarit siirtyi viime yönä tunnin taaksepäin ja saatiin ylimääräinen tunti tähän päivään. Talviaikaa siis eletään, mutta missä on talvi? Lokakuu vaihtuu marraskuuksi huomisen jälkeen, ja asteita on lähemmäs kymmenen. Ei öisinkään ole ollu pakkasta. Toisaalta hyvä, kun ajelen vielä kesärenkailla, renkaanvaihto on huomenissa.
Jotenkin sitä kaipaisi, kovasti, pientä pakkasta, vähän lunta, lumen narskunaa kengän alla... Saisi tulla lenkin jälkeen kotia eikä tarviis aina pyyhkiä kuraa kahdeksasta tassusta. Olisi vähän valoisampaa. Tai paljonkin valoisampaa. Ja puhtaampaa.
En ole ollu pahemmin ahdistukseen taipuvainen, mutta tottavie välillä alkaa ahistaa lähes ainainen pimeys, tihku, kostea ja hiekka ja kura ja kivet mitä tulee tassuissa ja tossuissa sisälle. Yhenaikasta imuroida, hetikohta on taas murusia jalkojen alla. Välillä tuntuu ettei saa mitään aikaseksi. Nytkin pitäisi mennä pesemään auto, mikä piti tehdä jo viikko sitten, en vaan saa lähettyä. Vaikka kivempi kai sekin olisi ollu tehdä valosan aikaan...
Samaan saamattomuuteen, jälleen kerran, listaan tämän blogitauonkin. Ei vain ole tullu mitään kirjotettua. Mutta onhan se kiva kuulla että meidän turinointia on kaivattu, ja että jotkut jopa vierotusoireita saavat kun ei uutta tekstiä ilmaannu:) Yritänpä parantaa tapani talviajan myötä ja loitontaa vierotusoireita.Imuroinnista - en oikein ymmärrä tässä(kään) asiassa snautserin logiikkaa. Jos inhoaa, tai voisi kai sanoa pelkää, imuria, niin eikö olisi helpompaa pysyä kaukana imurista? Niinhän sitä luulisi, vaan niin ei toimi meidän Iivarin logiikka. Nuoriherrahan on pennusta asti suhtautunut imuriin erittäin karsastavasti. Ei tarvitse kuin siivouskaapin ovi avata niin jätkä poistuu pikapikaa takavasemmalle. Vaikka sieltä ottais vaan talouspaperirullan. Ja imuroidessa sitten, huoh, herra ei voi pysytellä toisaalla asuntoa kun toisaalla imuroin. Ei missään nimessä, vaan sen on tultava kurkkimaan ovelle, suhattava ja loikittava imurin ohi. Millon makkarin sängylle, mistä se sitten kuikuilee että mihin suuntaan suulake on menossa tai tulossa ja tarpeen vaatiessa loikkaa sitten sieltä jättihypyllä imurin ohi, ravaa koirahuoneeseen. Joka sitten taas olisi ihan toisessa suunnassa jos olkkaria ja makkaria imuroin ja siellä saisi olla rauhassa. Mutta ei, hetken päästä tulee sieltä taas, kurkkii ja kuikuilee ja panikoiden ohittaa imurin. Ja alottaa koko rallin uudestaan. Enää se ei onneksi ulvo ja ulise mennessään niinkuin penskana. Mutta hieman alkaa jossain vaiheessa hermostuttaa kun se tassut sutien suhaa eestaas ja panikoi. Koko imuroinnin ajan. Varsinainen extremelaji sille. Arttu sen sijaan ei hevillä imurin edestä poistu. Aluksi se on äiteen apumiehenä ja haukkuu ja näykkii suulaketta. Pian kuitenkin kyllästyy ja käy maate. Ja siitähän sitä ei sitte ihan heti pyynnöstä siirrytä, mulkaisee vaan että senkus imuroit, mää oon tässä. Laiskasti ja hieman loukkaantuneena katsoo sitten olevansa pakotettu siirtymään kun suulake käy tassuihin kiinni.
Pupuja, vai mitä lie rusakoita, on yhtäkkiä taas ilmestyny maisemiin. Yhtenäkin aamuna siihen asti rento ja kiva lenkki sai yllättävän käänteen kun pikkutieltä ponkasi kaksi jänöä eteen ja kääntyvätpä pomppimaan vielä meitä kohti, paitsi että aika pian mustaparrat nähtyään kääntyvät vastakkaiseen suuntaan. Siinä oli taas remmeissä pitelemistä kun snautserit yritti perään rynnätä. Alkulenkin rentous äiteellä oli tipotiessään ja loppumatka yritettiin kulkea hyvässä järjestyksessä ja komennon alla. Mutta koirien korvat oli tipotiessään ja päät kääntyili ympäriinsä pupuja bongatakseen eivätkä kuullu yhtään mitään muuta eikä mikään sana yltäny tajuntaan asti.

Tänä viikonloppuna ei kamalan pitkiä lenkkejä ole tehty. Ei sen puoleen, kelit on ollut kyllä ihan suotusia, eilenkin kiva aurinkoinen päivä. Mulla vaan jostain syystä tahtoo jalat rempata ja reisistä kramppaa eikä kävely tunnu kivalta. Ostin joku aika sitten uudet kengät. Alkuun ne vähän painoi, niiku mulla aina uudet kengät, oli ne millaset tahansa. Sitten ne olevinaan pehmeni, mutta nyt joku pirun sauma taas painaa, ja pahimmoilleen vielä vaivasenluun kohdalla. Ja sekös tuntuu ilkeältä. No, eiköhän se pian taas tokene. Tilasin sitä paitsi icebugit talveksi. Niitä olen kuullu kehuttavan ja päätin hyvissä ajoin varautua liukkaisiin keleihin. Joten senkin vuoksi saisi talvi tulla.
Eilen illalla käytiin Pirjoa ja Pimua treffaamassa. Iivari yritti vähän Pimua kosiskella ja tepasteli sen edessä kroppaansa esitellen, mutta ei tehonnut Pimuun 10,5 vee nuoren miehen esittelyt:)

Hyvä ruoka, parempi mieli. Perjantaina Iivarin inhoaman imurointi-illan päätteeksi pojat autto tekemään pizzaa.Hyvin näytti kaikille maittavan, mutta on sitä vielä tämän illan iltapalaksikin jäljellä. Vaikka olikin vähän sellanen parin reseptin sekotus, pizzapohjalla mehevän kinkkupiirakan täyte.

Viime viikonloppuna hommasi pari uutta mattoa, keittiöön ja olkkariin. Tuli syyslomalla raivausinnossa heitettyä roskiin vanhat rievut ja lattiat oli siitä asti odotellu uusia mattoja. Vähän pipariksi meni, kun ei ole oppinu tähän ikään mennessä pitämään ajatusta mukana. Vasta kotona tajusin miten pieni on 1,5 metrinen matto lattialla... No, saavat kelvat tähän hätään. Hyvin mahtuu nakusteri kuitenkin pötköttämään.
Iivarin viikonloppuaamujen tavaksi on tullut alottaa aamu pissalenkin ja aamupalan jälkeen tsekkaamalla uusimmat uutiset. Äiteelle jää yleensä sitte vaan paperisilpun putsaus lattioilta, lehdestä ei välttis luettavaksi enää ole.
Hui kun on taas pimiää ikkunan ulkopuolella. Mutta ei auta, nyt on viimein otettava itteensä niskasta kiinni ja lähettävä autonpesuun. Sillä ei kehtaa enää ajella. Kuraa ympäriinsä ja parit Tyynen tassunjäljet lisänä kun neitokainen viimeksi ei malttanu odottaa poikien pääsevän autosta ulos ja kierteli autoa pomppien:) Tyynelle muuten pikaista paranemista, oli viime viikonloppuna murtanut kannuskyntensä joka on poistettu ja neidin tassu siteissä. Toivottavasti paranee pian! Joten nyt ei ihan heti päästä rallaamaan tontille.
Illalla lähetäänki Hilun ja koiruuksien kanssa lenkille. Hyvässä seurassa tulee pimeässäki kierrettyä vähän pitempään.
Tässä siis vähän nausterien kuulumisia tältä erää. Pimeydestä huolimatta mahdollisimman valoisaa alkavaa viikkoa!!