torstai 13. lokakuuta 2011

Viikonlopun toivotukset

Aina valmiit veijarit
On tämä taas kiva kun on torstai ja edessä perjantai & viikonloppu:)
Paitsi että mun syksyinen on/off flunssa antaa taas uhkaavia oireita itestään. Toissa päivänä olo oli niin tukkosen tuskainen ja tukala jotta olin varma että loppuviikko menee vällyjen alla sairautta potiessa. Liekkö lentsu kuitenkin lentänyt sen samaisen päivän iltana pitkän lenkkireitin varteen kun eilen olo oli taas mainio. Mitä se ei sitten tänään ole ollut. Katotaan miten etenee. Hirveästihän kaiken sortin vaivaa on liikkeellä yhdellä sun toisella. Toivoa sopii ettei ainakaan viikonloppu menisi köhiessä.
Pojilla on parvekkeella normaalien ohikulkuliikkujien lisäksi tullut uutta vahdittavaa. Kaupunki tekee tossa alatiellä jotain putkihommeleita ja kaivannot on merkattu puomein joissa vilkkuvalot välkkyy ja jonkun sortin kompressorit pitää jatkuvaa hurinaa. Sekös se on snakustereille ihme homma. Jonkun aikaa ne on siinä jo ollu, eikä nämä häiskät vieläkään ole niihin tottunu. Joka kerta kun kaiteen reunalle ittensä asettavat, täytyy merkillisille hahmoille puhista. Kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen. Eihän sitä tiedä vaikka ne härpäkkeet siitä liikkeelle lähtisivät.
Kestäähän tähän pimeään tottuminen itse kullakin. Mutta mikäs hätä mulla on kun on kaksi suojeluskoiraa. Tehokasta sellaista. Ei tarvii epämääräsiä hiippareita pelätä. Sen sain todeta alkuviikosta kun iltana eräänä tuulen tuiverruksessa ja sateen ropinassa satuttiin kävelemään bussipysäkin ohi. Ketään muuta ei olevinaan kamalassa säässä ollut liikkeellä ja minä kuljin täysin ajatuksissani. Arttu yhtäkkiä syöksähti eteenpäin ja alkoi hyppiä vasten pimeässä uhkaavaa hahmoa raivoisasti haukkuen Iivarin antaessa yhtä raivokkaalla haukulla tukea. Melkein ehdin jo peljästyä. Mutta hienosti suojelivat snautserit äiteetä - Seppälän naistenvaatemainokselta;) Olihan se hymyilevä nainen vaaleassa takissaan kai aika vaarallisen näköinen, ainakin snautserin näkövinkkelistä...

Nyt on tämän illan lenkit tehty, taas sellainen pitempi versio vaikka väsyttikin. Mutta keli oli niin upea ettei voinut jättää menemistä kesken. Matkan varrella ehdinkin jo suunnitella että voisin kirjotella pitempäänkin. Loppumatkasta sitten iski niin iso väsymys että lyhyesti nyt enää toivotamme hyvää viikonloppua. Niin kai se joskus on että lyhyestä virsi kaunis. Katsotaan josko viikonloppuna tulisi lisää juttua snautserien hassutteluista.

2 kommenttia:

Kaija, Nero ja Osku kirjoitti...

Viikonloppuja Oulusta! Meiltä löytyy yksi aina valmis veijari ja toinen pitää etsiä jostain sohvan nurkasta fleecen mutkasta varsinkin jos on pimeää ja märkää. Pappaa ei just aina huvita ulkoilla:)

Arttu kirjoitti...

No Pappa saakin ikänsä puolesta tehdä niin kuin huvittaa ja maata sohvan nurkassa jos siltä tuntuu eikä halua tassujansa kastella. Mutta on se hyvä että se toinen on mallia ainavalmis, jäisit ehkä muuten sinäki sinne sohvan nurkkaan;)
Reipasta viikonloppua!