Lumipalleroita

Ihanaa! Nyt sitä lunta sitten tulee. Oikeen reilusti ja tuikean tuulen saattelemana. Tosin, vaikken nyt heti valittamaan ala kun tätä olen jo pitkään ja hartaasti toivonu, ajokeli ei ollu kovin ihana, aikamoista köröttelyä piti tänäänki motarillakin, näkyvyys kun oli olematon. Mutta onneksi ei ole pitempi matka mentävänä joten kyllähän sen kestää. Kun ei ole kiire, eikä tuolla kiirettä passaa pitääkään.

Pitäsi nyt vaan pikkupakkasen ettei huomenna tarvii sohjossa tallustella. Ehittiin lenkille ennen aura-autoja (onkohan ne kesälomilla vielä...??) ja pojat sai pomppia hangessa (kai tota jo voi/saa hangeksi kutsua...??) ja maistella uutta lunta ja riekkua. Hiki tuli mulle vaikka mihin osui, niin paikoin oli viima tosi pureva ja kävi naamaan. Niin on märkää lumi että Arttu keräsi alta aika yksikön isot lumipallot tassujen koristuksiksi. Mutta sitä herraa ei moinen haittaa eikä kertaakaan yrittäny niitä pois ottaa. Iivari sen sijaan, vaikka sen tassukarvoihin ei märkäkään lumi heti niin helposti tartu, mutta nuorempaa herraa häiritsee vallan mahottomasti pienetkin pallukat ja oli niitä vähän väliä yrittämässä nuolla lipsuttaa pois. Noh, eiköhän tuo niihin talven jatkuessa, jos niikseen tulee, totu. Minä kun olen sen verta ilkiä emäntä etten jokaista pientä palleroa ala matkan varrella irrottelemaan. Hyi olkoon minua:(
Vaikka pimeää oli, niin olihan se otettava kamera matkaan mukaan. Tiedä kuinka monta kertaa sitä enää tänä talvena saa lumisia snautserinpoikia kuvata. Tässä siis talven ensimmäiset lumisnautserit:)
Nyt käydään vielä pissalenkityksellä, sen jälkeen ryhdymme rauhallisen viikonlopun viettoon. Pitää yrittää karkottaa uhkaava flunssanpoikanen, ettei mene vapaat sairasteluun. Vaan eiköhän se tästä kun saa kunnon yöunet.
Aamun valjetessa lähettävä uudemman kerran kameran kera ulkoilemaan ja tallennettava talvea. Hyvää, reipasta ja valkeata viikonloppua itse kullekin, missä olettekin!