Räntähiutaleita vapaapäivänä

Tänään on mulla vapaapäivä. Eikä turhaan. Kyllä noi näyttelyviikonloput, varsinkin kun on molempina päivinä kehän laidalla oltava, on rankkoja. Niin ihmisille kuin koirille. Iivarikin antoi aamulla nukkua sentäs yli 8aan. Tosin illalla käytiinkin viimeisellä pissatuksella myöhään, samalla kun saatettiin Kaija hakemaan tulleelle autolle.

Aamupissatuksen jälkeen oli pakko mennä hetkeksi vielä pötkölleen. Mitä hommaa Iivari kyllä jaksoi purnata ja yritti wuffuttamisellaan pitää porukat hereillä. Lisäunet ei ollu pahitteeksi ja ennen yhtätoista sitten pönkäydyttiin sängystä ylös aamupalan laittoon. Aurinko paistoi, ja oli pikkupakkanen. Siispä kiirenvilkkaa oli sonnustauduttava lenkkitamineisiin ja lähettävä lenkille. Viimeksi kun ollaan laskujeni mukaan oikein kunnollinen pitkä lenkki tehty keskiviikkona. hui... Jäänyt jokunen päivä välistä. Mutta kun näyttelyyn valmistautumiset ja itse näyttelyt vei aikaa ja voimia niin noina päivinä oli tyytyminen vain niihin pakollisiin ei mitenkään pitkiin reippailuihin.

Auringonpaisteessa saatiin mennä alkumatka. Pikkuhiljaa taivas pilvistyi ja alkoi tulla vettä, sitten räntähiutaleita, ensimmäistä kertaa muuten tänä syksynä mun laskujen mukaan. Nyt taas aurinko yrittää pilkistää pilven raosta. Ei me sitten taidettu vieläkään saada valkoista maata, höh. Eikä myöskään kuivin tassuin selvitty vaikka aluksi siltä vaikuttikin. Tiet oli jäässä ja mulla ekaa kertaa jalassa icebugit. Oli muuten hyvät kävellä! Yhtään ei tarvinnu jännittää pysyykö partaäijien vauhdissa pystyssä. Muutenkin melko hyvät jalalle. Niin hyvät kun mun kompurajaloille voi vaan olla. Ja lämpimät. Vaikkei ollu kun tavalliset melko ohkaset urheilusukat jalassa. No eihän nyt pakkastakaan juur ollu, mutta kuuleman mukaan ne on kovillakin pakkasilla lämpimät. Joten ei menny se suht iso sijoitus hukkaan:)

Kaija oli illalla kylässä. Päästiin pitkästä aikaa rupattelemaan naamatusten eikä vaan sähköpostin välityksellä. Tai noh, ehittiinhän sitä jo tehä näyttelyreissuillakin mutta kyllähän meillä juttua piisaa pitemmäkskin aikaa. Nautittiin vähän glögiä ja olutta rankan viikonlopun rentoutukseksi. Iltapalaksi olin tehnyt salaattia ja pizzaa. Ja kun kokkaaminen ei ole mun vahvimpia puolia (mikähän on???) niin unohduin keskittymään muihin asioihin enempi (kun oli NIIN kiva rupatella) kuin siihen ite kokkaamiseen, niin pizzahan jäi ensin uuniin turhan kauaksi aikaa ja ehti vähän kuivahtaa. Sitten ennenkuin ruokapöytään asti ehdittiin, se ehti viiletä ulkona uunista. Että semmonen pizzamaakari oli hommissa tällä kertaa. Mutta söihän sitä nälkäänsä. Ja onneksi noille kahdelle ahmatille maistuu kuivat(kin) pizzan reunukset...

Kaija toi meille poikien kanssa ihanan tuliaisen. Partojen pitää ensin tehdä oma osuutensa ja tuhota sisältö, äitee saa sen jälkeen uuden ihanan kahvimukin. Kyllä nyt kelpaa nauttia kaffetta, omien koirien kuvalla varustetusta mukista:)
Pojathan tietty kiltisti tekevät oman osuutensa mukin tyhjäämisessä. Kaija kun aukoi rusettia eivät meinanneet nahoissansa pysyä ja silmät kiiluen ja kielet lipoen odottivat namejansa.
Ja tulihan niitä, monta. Samoin kuin rapsutuksia ja haleja. Pojat puolestaan olivat onnessaan moisista suosionosoituksista ja jakelivat runsain määrin partapusuja Kaijalle. Ja pitihän sitä välillä vähän näyttää partapeuhaamisen elkeitäkin.
Kiitosta Kaija! Oli kivaa, toivottavasti päästään pian ottamaan uusiksi!

Äsken pistin pizzan jämät uuniin. Taitaa kuivua edelleen, mutta josko nyt saisi edes lämmintä pizzaa. Sitten päivälevolle ja myöhemmin on lähettävä kauppaan hommaamaan itsenäisyyspäivän muonatarpeita. Mitäköhän sitä taas keksisi...
Ja valothan on taas jo kohta laitettava päälle, sen verta hämärää on eikä kello ole ku kaks päivällä.
Näyttelyreissuista kirjoittelen tuonnempana.
Hyvää alkavaa viikkoa!