Lunta!!!

Jee, saatiin tehdä tämän kauden ensimmäinen lenkki lumessa tallustellen! Tai aika märkäähän tuo on, liekö enempi räntää, lämpötilakin nollassa. Mutta sen verran sitä on, parisen senttiä, että maa ja puut on valkoisia. Ihanaa! Heti paljon valoisamman oloista. Matkanteko tosin oli aika verkkaista kun poikien piti edetä askel askelelta hyyyviiiin hiiiitaaaaaasti, joka ikinen lumessa näkyvä tassunjälki haistellen ja tarkasti tutkien. Kai se luminen maailma niiden nenään tuoksuu ihan erilaiselta kuin vetinen sellainen. Eikähän tuota ole aikoihin saanut kokea. Ja pitipä sitä lunta ottaa suuhunkin ja maiskutella ja muistutella mieliin että miltä se valkonen aine oikeen maistuukaan. Hyvää taisi olla kun vähän väliä oli herrojen turpa lunta kitaan hamuamassa:)
Tehtiin jonkinmoinen lenkki, sitten ajettiin kauppaan. Kunhan ensin olin putsannut auton lumesta. Olihan sitä autonkin päälle sievoisen kasan kerääntynyt ja kun se on märkää niin tovi siinä vierähti. Mutta ei haittaa, ilollahan sitä teki. Kun vaan pysyisi tuokin vähä maassa. Saa nähä, näyttävät lupailevan nollaa huomiselle ja sitten vähän plussaa joten pahoin pelkään että tämä on lyhyt ilo. Tällä erää ainakin. Kun muonatarpeet huomiselle oli kassissa, tehtiin kaupan parkkikselta vielä lyhyt lenkki. Onhan se nyt nautittava tästä "talvesta" :)

Aiemmin päivällä tyhjennettiin Kaijan tuoma tuliainen kun äitee halusi nauttia siitä päiväkaffet. Tai oikeammin pojat saivat vain vierestä katsella kuola suupielistä valuen kun äitee tyhjensi jäljellä olevat namit poikien keksipurkkiin (nojuu, saivat toki maistiaiset...). Nimittäin jos pojilta olisi kysytty, ne olisivat pistäneet hetsillään suihinsa loputkin herkut. Ja sehän nyt ei passaa. Hyvältä maistui kahvi uudesta arttu-iivarimukista, kiitos Kaijan:) Pääsee vanha snautserimuki vaihteeksi levolle, johan tuo on päivittäisessä käytössä palvellutkin varmaan lähes kymmenen vuotta.
Tähän väliin pieni näyte miten meillä yleensä matot lattialla makaa. Artun, ja välillä Iivarinkin, lempimakuuasento on vimosen päälle rutatun maton päällä. Tai ainakin se matto täytyy käydä ruttaamassa ja kuopimassa sopivaan asentoon, heittäydyttävä siihen hetkeksi pötkälleen, vaikkei siinä unia sen pitempiä jatkettaiskaan. Eikä tarvii luulla että näillä raukoilla ei olisi omia petejä. Kyllä niillä on. Montakin sellaista. Mutta niinhän se on snautsereillakin että vaihtelu virkistää. Tiedä sitte miten mukava tämmösen á la Arttu rutatun mattosen päällä on nukkua...Jos minä olen ollu väsyny tänään, niin niinpä on nuo jätkätkin ollu harvinaisen rauhallisia. Taitaa niilläkin tassuissa painaa viikonlopun menot kun oli heihulinaa lähes koko ajan. Ruokailun ja lenkkeilyn lisäksi ovat olleet koko päivän sikeässä unessa. Mitä nyt välillä äiteen seurana käyneet partsilla tarkkailemassa ohikulkevaa liikennettä ja ilmoittamassa että kyllä meillä hengissä vielä ollaan.
Kohta se onkin aika käydä taas untenmaille. Kyllä uni maistuu ja ihanaa että huomennakin on vapaata. Toivoa vaan sopii että tuo vähäinen lumi odottaisi huomisia lenkkeilijöitä:=)