Ei makiaa mahan täydeltä

Vaikka kevät etenee, ei vielä kovasti viheriöi. Mutta snautserien naposteltavaksi riittää parinkin sentin heinänversot vanhojen olkien seassa. Ja mikäs sen parempaa kuin uusi tuore heinä, talven jälkeen. Aamulla Arttu sitä sitten nyhti mielinmäärin. Eikä käyny mulla mielessä että rajottaa pitäs ahmattia. Kaikki kun tuli päivän aikana ylös eli lattialle ja niin mulla ilta alkoi pikapissatuksen jälkeen heinästen oksujen siivoomisella. Kannattasi muistaa että kaikki mistä nämä tykkää ei ole niille välttämättä hyväksi. Liikahan on aina liikaa eikä ahneella ole kaunis loppu. Nytpäs muistan taas tuonkin. Ja kun vähänkin vihertävälle ruohikolle kylvää naturalmenuja, ei ehdi ruoho kiinnostaa. Uppoutuvat niin totaalisesti namietsintään, etteivät huomaa edes ohikulkevia, koiriakaan. Saati että viitsisivät niille mitään kommentoida. Uusi ilmiö. Enkä ole yhtään harmissani. Niinhän sitä sanotaan että syöminen rauhoittaa;)
Kolme päivää pitäsi vielä jaksaa puurtaa, sitten olis reilun viikon loma. Joten mieluista odotettavaa ja aamut hiukka helpompia herätä. Samoin odotetaan Nealta tietoa milloin Selmalla olisi se h-hetki. Loppuviikkoon mennee. Selma-neito on jo Nean luona. Eiköhän sieltä ennen pitkää käy käsky Iivarin tulla treffeille.
Iloista viikon jatkoa itse kullekin!

 Iivari eräänä aamuna Artun herätyspuuhissa

 

 Snautserit kuivumassa erään illan sadelenkin jälkeen