Pääsiäinen lähestyy

Ja talven ilot jatkuu…
Alkoihan se talvi niin myöhään että ihan kiva kun ei aivan tyngäksi jäänyt.

Maanantaiyönä satanut lumi on pienen pakkasen ansiosta jäänyt maahan ja maisema on valkoisia puita ja jäisiä teitä myöden talvinen. Mikä ei snautserinpoikia haittaa:=)

Viikonloppuna ei ollu enää/vielä paljon lunta, mutta aurinkoa ja kuivaa. Sitä paitsi siellä missä lunta oli, oli mahtava hankikanto, kantoi jopa äiteetä. Varhain sunnuntaiaamuna, ennenku aurinko ehti sulattaa nietoksia, lähettiin tarpomaan peltohankia. Siihen aikaan ei vielä ollu hiihtäjistäkään häiriötä. Eikä muitakaan kulkijoita juuri näkyny. Paitsi latukone. Päivällä vietettiin pitkä tovi rannassa. Me ei jäälle uskaltauduttu, mutta näytti siellä jokunen uhkarohkea vielä latureittiä suksivan. Rannassa oli harvinaisen rauhallista, melkein pystyi taas kuvittelemaan olevansa paljon kauempana kaupungin hälystä vaikka se siinä vieressä onkin. Nautinnollista. Pojatkin nautti. Jos ei välttämättä laillani rauhasta, niin ainakin hangesta. Ölinämölinää pitämällä möyrysivat ja liukuivat pitkin kovaa hankea. Välillä tuntui että ne eteni enempi kyljellänsä kuin tassuillansa.

Poikien tassut ei ole varmaan ikänä ollu niin lumella kuorrutettu ja täytetty ku maanantaiaamuna. Näyttivät ihan golfpalloja täyteen ripustelluilta joulukuusilta. Kulkuväyliähän ei tietenkään oltu vielä aurattu meidän aamulenkin aikaan. Ja kun lunta oli varmaan ainakin sen parisenkymmentä senttiä tullu (mikä kyllä ihan metriseltä tuntui kun autoa putsasi), märkää ja raskasta, niin siinä sitä oli menemistä polkua tehdessä. Lunta riitti puoleen pohkeeseen ja hiki tuli. Partojenkin tassuttelu näytti todella työläältä, joutuvat kerrankin keskittymään itse liikkumiseen eikä kaikkeen ympärillä mahdollisesti tapahtuvaan. Mikä ei tee yhtään pahaa. Tosin jo ekan parinsadan metrin jälkeen Arttu kattoi mua kysyvästi että ihanks oikeesti me jatketaan tätä? Sitä ei usein satu. Kyllähän me jatkettiin, ihan oikeesti, sitä nyt turhan takia lenkkejä ruveta lyhenteleen. Mitä pitemmälle matka taittui, sitä isommat oli lumipallot poikain tassuissa ja sitä vaivalloisempaa meno. Tassut levällään puursivat etiäpän. Iivaria kun käskin nostaa tassun jotta saan remmin mahan alta pois, niin ei meinannu tassu nousta, lumiset nilkkapainot sen verran raskaat. EIkähän se remmikään sieltä mihkään tullu, kun otti etutassut yhteen. Suihkun alla oli pakko tehdä sulatus, muuten olis menny koko aamupäivä ja eteisen lattia täyttyny lumesta.

En ole ihan vielä ehtiny tottua siihen että illat on valoisia. Ihanhan tuolla häikäisee kun tälläkin viikolla aurinko on paistanu joka päivä iltaan asti. Kotia palatessakin iltaulkoilulta on vielä valoisaa. Mulla vaan välistä ikävästi käy päähän nämä kirkkaat kevätkelit, vaikka ei saisi valittaa. Aurinko + puhtaan valkoset hanget tietää jomotusta. Yhtenä iltana iski jopa pieni migreenikohtaus, onneksi meni pahin ohi parilla pillerillä ja pienellä levolla, ja kykenin liikkumaan. Vaikka ulkona tekikin mieli kulkea silmät sulki, mikä kahden eiopaskoirasnautserin kanssa on aika epäterveellistä.

Talven luvataan jatkuvan pääsiäisen pyhinäkin – ihanaa! Tarvinnee varautua aikaisiin ylösnousuihin (=Iivari hoitaa) ja lähteä hyvissä ajoin nauttimaan keväthangista ja nousevasta auringosta -vaihtoehtoisesti lumisateesta-, kun vielä on rauhaisaa.

Mukavaa, rentouttavaa ja toivottavasti aurinkoista Pääsiäistä!