Ennen kuin maailma herää

Jos haluaa välttää keskipäivän trooppista ilmanalaa muistuttavan paahteen, kannattaa herätä ajoissa. Viimeistään hetki sen jälkeen kun kukko maatalon pihassa on kiekaissut. Mikä näin kaupunkioloissa on yhtäkuin fasaaniperheen pään aamuaskareiden aloitus kurnuttaen ja kiekaisten makkarin ikkunan alla.

Kun aamun aikainen herääjä on saanut siemaistua kupposen vahvaa tummapaahtokahvia kera kolmen koon (kalkkunaa kurkkua kauraa) leipäsen, on aika valjastaa parrakkaat kumppanit, jotka eivät toiveistaan huolimatta kupissa odottavaa aamiaista saaneet, vaan sen sijaan pureksivat ennen lähtöä naudanmahatikkarit, ja astua vielä suht viileään ulkoilmaan. Kyläraitin autiudessa on hyvä hieraista viimeisetkin unihiekan jyväset silmistä ja alkaa katsella tuttuja tienoita uusin silmin.

Ortodoksikirkko kauniina ja rauhallisena omassa risteyksessään, pieni mutta ylväs "Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen Ikonin kirkko".

Vanhempi snautseri haaveillen tuijottaa rakennustyömaalle jonka keltaisten parakkien takana keväällä kerran onnistui vuosien yrityksen jälkeen pääsemään ihka oikeasti jahtaamaan rusakkoa. Mikä ei tietenkään ollut luvallista, vaan kerrankos sitä ihmisen ote herpaantuu ja snautserin silmä on ihmissilmää vikkelämpi ja vyön solki aukeaa ja sinne kiitää snautseri. Palatakseen kyllä, tosin aivan liian pitkältä tuntuneen tovin jälkeen lähellä sydänkohtausta olleen ihmisensä luokse, silmät onnesta kiiluen vaikka rusakko mennä vilisti omia teitään snautseria höplöttäen.

Yksityistoimistosta takuulla upeat näköalat. Sellaista rahanippua ei olekaan että minut tuonne saisi, pelkkä tassut tukevasti maantasalla katselu pistää huippaamaan. Hatunnosto ammatikseen yläilmoihin kapuavalle ja siellä työpäivänsä ahertavalle!

 Vielä ei ole junalle ehtijöitä.

Puut ja kukkasetkin lepäävät

 ennen pian alkavaa kuumuutta.

 Järven tuolla puolen utua, kuin helteen merkkinä.

 Rannan kentät ja polut vielä tyhjiä,

 rauha lintujen vaeltaa

 aamuiselle uinnilleen

 mikä antaa partasille aiheen miettiä maailmaa

 ja kanadanhanhien syvintä olemusta,

 elämän tarkoitusta.

 Oi tuonne jos pääsisi ...

Suihkuava vesi

 ja palanen sateenkaaren siltaa

 Voiko tyynempi olla vedenpinta,

aamun rauhaa kuvastaen.

 Jo aurinko paahtaa eikä jaksa nelijalkaiset

kukkasista piitata

mutta värit ilahduttavat väsynyttäkin silmää.

Omassa torpassa paras paikka on jälleen

viileän patterin vieressä vesikipon äärellä.

Hyvä on mieli ihmise kun väsymyksen karisti

ja lähitienoon koirinensa kiersi.

Nyt saa lötköttää koirat ja muut,

lepopäivää viettää ja olla vaan.

Hyvää viikonloppua!