Jostain joku puhaltaa lämmintä ilmamassaa maahamme ja uhkaa viedä lyhyen talven lumineen mennessänsä. Eilen oli pakkasta lähemmäs parikymmentä astetta, tänään ollaan nollassa. Vielä aamulla oli pari miinusta, talvinen viima ja lunta vihmoi, päivemmällä nollakelissä räntää. Pariin tuntiin ei olla ulos katottu jotta mitä mahtaa taivaalta tulla. Vettä se kai pian on. Voi harmituksen harmitus. Mitään kurakeliä ja sohjoa ei olis kaivattu. Mutta se on otettava mitä ylhäältä annetaan.
Viikonloppuna oli vielä kunnon talvisää. Lauantaina niin vilposta että kun oli kauppa-asioitakin hoidettavana, snautsereille puettiin toppatakit päälle ettei vilu iske autossa odottaessa. Iivarin mielestä 5,5 vuotiaan snautseriuroksen katu-uskottavuus kärsii punaisen toppatakin myötä. Ja vähän pieneksihän manmat on käynyt. Artun peruja, eikä moneen vuoteen käytetty, totesin myöhemmin. Taisi Iippa olla nuoren kropassa vielä kun edellisen kerran piti talvipalttoota pitää ja hiukka oli nafti, vähän kuin makkarankuori herran päällä. Ihmisen mielestä kuin söpö leppäkerttu ja Artun mielestä muuten vain söpö. Yritti Iippaa kosiskella eteisessä lähtiessä ja nutuutti kaulavilloja ja takin liepeitä. Mistä suosionosoituksista nuorempi ei ollut lainkaan otettu. Nolo ennemminkin. Onneksi on takissa hyvät kiinnitykset, muuten olisi hankeen pudonnut, niin paljon Iivari siitä yritti eroon päästä. Artulle saa pukea mitä vaan. Se herra ei välitä. Pyörii vaan polleena kuin mannekiini kun sitä kehuu. Ymmärtänee että ikääntyviä lihaksia on paree lämpimänä pitää jottei kylmä kangista.
Isosti toivon että tämä lämmin hönkäys on väliaikaista vain, ja talvi vielä koittaa ennen kevättä, että saadaan taas ihailla tällaisia maisemia, ja päästäis laajentamaan reviiriä jäällekin.
Pyhien jälkeen on palattu arkeen, loma sellaiseen tosin. Eilen käytettiin auto katsastuksessa, ihan Mäntsälässä asti. Oli siellä sen verta edukkaampi että kannatti ajaa vajaa parikymmentä kilsaa eestaas. Parinkymmenen asteen pakkasessa huideltiin tien viertä kun oli jätetty auto kiireiselle ja ilmeisen ressaantuneelle katsastussedälle. Ruuhkaa oli ja kun lenkiltämme palattiin oli auto entisessä paikassansa, ajat myöhässä rutkasti siis. Eihän siinä mitään, kiire ei ollu mihkään mutta kun uhkasi snautserien tassut jäätyä, niin istuttiin sitte autossa välillä lämmittelemässä ja kun auto vietiin halliin tutkittavaksi, tehtiin pienempi lenkura haipakkaa vauhtia. Tulipahan siinäkin ulkoiltua. Ja hyvin tarettiin. Kummasti pojatkin tottuu pakkaseen. Ekoina kertoina vaikkei pakkasta ollu kuin sellaset -10, nostelivat kovastikin kinttujaan -johon tosin useemmin on syynä ei niinkään palelu vaan anturakarvoihin paukuroiksi tarttuva lumi joka varsinkin Iivaria vaivaa aivan kamalasti, Arttu kävelee isompienkin pallojen päällä ei ne sitä haittaa- mutta nyt mennään jo lähes miinus 20:ssä ihan keposesti. Kunhan vaan liikkeessä pysytään, pahemmin ei passaa jäädä paikoilleen. Mikä sopii perässä taapertajalle hyvin, mieluummin liikettä kuin pysähtelyä, mitä kyllä näiden kanssa tapahtuu kun kylän neitosten posteja pitää lukea kovinkin tarkkaan ja tviittailla poikavastaukset perään. Some-elämä se on koirillakin. Ainiin, ja auto sai puhtaat paperit ja kutsun käydä vuoden päästä uudestaan ;)
Tänään on ollut aamulenkin jälkeen ihmisellä sisäpelipäivä. Eli köökin ja muun putsausta. Sitä tarvii tehä tällasen laiskan sillon ku sellanen tuuli iskee. Ettei taas jää tekemäti. Meillä kun siivotaan joskus muttei jouluna. Nyt oli se joskus. Ja kiva olohan jälkikäteen on. Jotta sai tehtyä. Poijjaat on välistä seurannu akan touhuja sivusta, välillä ei. Iivari lisäksi seurannu naapurienki touhuja. Aina on mulla joku vahdissa evästauonkin aikana. Oikeen nauratti kun päiväkaffet keitin ja leipiä väsäsin. Ensin oli Iipan vahtivuoro istua kattomassa josko jotain tekevältä tippusi koiran suuhun. Kun ei mitään reaktiota tiukkaan kärkkyvään katseeseen ilmennyt, lähti Iippa eteiseen ja ilmeisesti tykkäsivät jätkät että josko Artun olemus saisi tulosta aikaiseksi. Niin tuli Arska the Boss viereen istumaan, nuoremman seuratessa tapahtumaa eteisessä. Muttei vieläkään tippunut mitään, ei vahingossa eikä tarkotuksella. Tympeä ihminen välillä. No saivathan pojat sitten jälkikäteen stiksit rouskuteltavaksi. Ei työnjohtajia sovi ilman palkkaa jättää.
Loppuun lepäilykuvia. Hyvää vuoden 2014 viimeistä vuorokautta!
Ja kiukkuinen PS: kyllä on taas hämmästyttänyt kummastuttanut pientä kulkijaa kera kahden koiran, että miten hemmetin vaikeata se on ymmärtää että vaikka niitä halavatun raketteja aletaan myydä jo monta päivää aikaisemmin niin kun säännöt sanoo että niitä ei saa ampua ennen kuin 31.12. klo 18 alkaen, niin niitä EI saa ampua ennen kuin 31.12. klo 18 alkaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti