sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Me mentiin taas metsään

Kiireistäkin kiireisemmän viikon jälkeen ei ole parempaa tapaa rentoutua ja hakea rauhoitusta mieleen kuin pukemalla lenkkikamppeet päälle ja kiinnittämällä snautserit uudenuutukaisiin 3 metrin hihnoihin, joissa tähän vuodenaikaan tarpeellinen ominaisuus, heijastavuus, ja suuntaamalla metsän hiljaisuuteen. Sitä kun konttorin syövereissä istuu päivät pitkät eikä päivänvaloa näe kuin sen hetken kuin puolen päivän aikaan käy hakemassa täydennystä eväsboxiin ja se päivänvalo silloinkin on hyvin heikkoa, niin nyt sitä on taas parina päivänä nautittu ihan siitäkin ilosta että saa valoisaan aikaan olla ulkona.
Maanantain, joka on vuotemme lyhin päivä, jälkeen alkaa matka kohti valoista aikaa. Ei minua tämä pimeys haittaa, se toisinaan jatkuva vedenlotina sen sijaan. Mutta onhan sitä nyt pekkapoudat ja muut ystävällisesti luvannut että saattaisi jopa olla valkoinen joulu. Täällä etelässäkin. Saas nähdä. Mutta ei se lumikaan, jos vaan olisi edes pikkupakkanen ja kuivaa. Vaikka mitäs tuota valittamaan, semminkin kun tuntuu että vastahan tästä olen kirjottanu ties kuinka monta kertaa. Niin tais näin, niin helpottavaa on tietää että tämä raskas ja pitkä pimeä syksy on takanapäin. Kaksi päivää, tai oikeammin puolitoista, vielä ja sitten parin viikon loma.














Metsänvartiointia, piehtarointia ja puutöitä on ollut häiskien viikonlopun ohjelmassa, eilen yhdessä metsässä, tänään toisessa. Illalla mielemme rauhoittui rannassa kirkasta tähtitaivasta tähyillen ja kaupungin tuikkeita ihaillen.






Ei näytä peltoaukeat joulukuisilta


 eikä ole vielä jouluruuhkaa motarilla
 snautserit sen sijaan nauttii kovasta lumesta, tekee ihmeitä iholle;)

 ja sitten taas posetetaan kun kuvaaja vaatii
 vaikka olishan metsässä muutaki touhuttavaa

 mutta näin sitä vaan pönötetään
 ja koitetaan keksiä tekosyytä pongahtaa kalliolta

 toiselle


 ja jotain jossain kuuluu, olevinaan, Iivari varmistelee ja tiedottaa että täällä on snautsereita pari kappaletta

 sitten alkaa puuhommat
 yksin ja kaksin



 ja näemme myös auringonvaloa, ihmeellistä ja ihanaa



 Iivari ihanainen, 5,5 vuotias

Kotona lepäilemme ja rentoudumme, välillä sylikkäinkin, näin on hyvä.

Ei kommentteja: