ONNEA!!

9.7.2009 Arttu 4 vuotta

Paljon ONNEA mutsin höpellykselle!

Lepopäivän ratoksi

Vaihtelu virkistää sanotaan joten suunnattiin heti aamusella Keinukallion maisemiin. Siellä on maastoa jos jonkin moista; metsää, suota, peltoa, niittyä, tasamaata, mäkiä... Eikä ole ruuhkaa, ainakaan tohon aikaan ei ollut juuri ketään vielä liikkeellä. Keli oli puolipilvinen ja kävi pieni tuuli eli ei liiaksi hikoiluttanut vaikka vauhtia piisaskin. Viipotettiin pitkin ja poikin mättäältä mättäälle, etsittiin nameja puista, kaivettiin keppejä ojista, ihailtiin peltoaukeaa, kuunneltiin metsän ääniä, viileteltiin heinikossa. Kiivettiinpä myös lumikasan päälle maisemia ihailemaan, Keinukalliossa kun on iso kasa lunta säilöttynä sahanpurujen alle ensi talven latujen tekoa odottamassa.

Vauhtiveikko

Namipuu

Metsästä kuuluu kummiaPellon laitaaKesäinen lumikasaHeinikossa suhisee

Parkkikselle kävellessä alkoi taivas täyttyä mustanpuhuvista pilvistä ja kun suunnattiin kuono kohti kotia alkoikin sataa, eli hyvä oli ajoitus sikäli. Nyt on jätkä raukeana ja vetelee sikeitä.

Lepopäivä jatkukoon...

Aamunavaus

Heräsin 6n jälkeen tiukkaan tuijotukseen: snautseri könötti etutassut sängyn laidalla ja huokaili. Hetken manailin aikaista ajankohtaa mutta sitten aattelin että josko parina iltana dieettiruoan lisukkeena annettu maksalaatikko olis pistäny vatsaa sekaisin. Siispä pikaiselle hätälenkille. Vaan eipä partaa mikään vaivannu, paitsi lenkkeilynkaipuu. Joten mitäpä sitä suotta enää nukkumaan, pikaisen aamukahvin jälkeen suoriuduttiin oitis lenkille. Pitihän sitä ottaa kaikki hyöty irti aikaisen aamun viileästä säästä. Onpa tästä jo jokunen hetki kun ollaan pystytty tekemään kunnon lenkki eli kovaa, kauan ja kauas. Tässä kämpässä se kyllä on ehdottomasti mude jota ekaksi alkaa turhauttaa ellei päästä muutamaan päivään lenkkeilemään, helteessä löntöstely ei oikein sovi meikäläiselle.

Ennen puolta kasia oltiin siis jo vauhdissa ja monot menossa. Varustauduin verkkareilla kun kuuden jälkeen oli aikasen viilee tuuli eikä alkuun ollutkaan hölmömpi idea, mutta alkohan se aurinko pian porottaa ja sillon olis jo sortseillakin pärjänny. Muutettiin suunniteltua reittiä aina pitemmäksi ja pitemmäksi, melkeen 2,5 tuntia siinä sitten lopulta vierähtikin. Kelpo aloitus päivään! Nyt jaksaa taas jatkaa.
Lueskelin tuossa erään helleillan ratoksi vanhaa koirakirjaa, Ulrich Kleverin SUURI KOIRAKIRJA, Käsikirja koiranystäville. Alkuperäinen saksalainen versio on vuodelta 1959 eli viidenkymmenen vuoden takaa, suomalainen painos vuodelta 1965. Hauskaa luettavaa, kyllä on koiranpito ja ohjeet koiranhoitoon vuosikymmenten aikana muuttunut. Mm. vesikuppi kehoitetaan antamaan vain kahdesti päivässä ettei koira joisi ikävystyessään: liikaa juovat koirat tulevat ruumiiltaan veltoiksi!

Nulikkaikäisen koiran kouluttamiseksi esitetään "Seitsemän oppituntia täydellisen koiran kasvattamiseksi": 1. 'istu', 2. 'seuraa', 3. 'tänne', 4. 'ei hyppää päälle', 5. 'maahan', 6. 'irti' ja 7. 'ota'.

Kuvia katsellessa huomaa mihin suuntaan mikäkin rotu on tänä aikana mennyt, eikä välttis parempaan suuntaan.

Snautsereista kertova osuus piti tietty lukea taas moneen kertaan, arvaa vain kuinka usein sen penskana olen lukenut! Osasin varmaan sen aukeaman ulkoa sanasta sanaan. Ja oppikoulun ekalla luokalla käytin tekstiä hyväksi myös esitelmässä joka kertoi meidän Miki-snautserista, koirasta josta tämä snautserihulluus alkoi. 10 vuoden aikana vuoteen 1965 mennessä muuten snautsereita oli rekisteröity kokonaiset 227 kpl eli harvinainen oli rotu tuolloin. Kennellitto alkoi 1954 rekisteröidä koirien jakautumisen eri rotujen kesken.

Myöhemmin laitan blogiin lainausta snautserista kertovasta osasta, mutta nyt aamupalan tekoon ja lauantaina muihin hommin!

Huh hellettä sano partanen

joka on sitä mieltä että kun heinäkuun helteillä ei jaksa lenkkeillä eikä treenailla voipi vaikka ...

... harrastella heinähattuilua,
... nuuskutella metsälammen tuoksuja,

... istuksia kannon nokassa,
... ja päivän päätteeksi viilentyä varjossa.

Lomailua...

Aurinkoisen ja lämpimän aamun innoittamana suunnattiin heti aamusta loikoilemaan Tuusulanjärven rantaan. Snautserin kielellä loikoilu = sorsien, lokkien ja muiden lentävien perään sinkoilua... mutta aikansa luonnon ihmeitä riekuttuaan rauhottui partakin kesäpäivän rauhasta nauttimaan ja tyyntä järvenpintaa ihailemaan, välillä muden vierellä penkillä istuen.
Laiskan päivän vastapainoksi mentiin illalla metsätreeneihin Tuusulaan Sanna-Marin ja poikien kanssa. Snakuhakulaiset ovat suurimmaksi osaksi lomareissuillaan joten pidettiin treenit ihan keskenämme. Tallattiin alkuun esineruutu. Sanna-Mari otti molempien snakujensa kanssa esineitä. Artun kanssa treenattiin ilmaisua, se kun on meillä jäänyt luvattoman vähille. Kolmella ekalla pistolla vaati vähän Sanna-Marin houkuttelua että nappasi rullan, meni nimittäin suoraan maate 'ukon' eteen odottamaan palkkaa löydöstä. Neljännellä pistolla ottikin sitten rullan oma-aloitteisesti suuhunsa, mutta nyt meinasi lähteä kiertotietä sitä mudelle tuomaan, käskystä oikaisi kuitenkin suunnan oikeaan heti ja toi taas nätisti sivulle. Näytölle lähtö vaatii vielä apuja, eli Sanna-Mari joutui joka kerta kutsumaan, mutta ekasta kutsusta lähti kyllä innolla näytölle ja saikin sitten odottamansa palkan. Siihen nähden miten vähän ollaan ilmaisua treenattu meni ihan hyvin. Eli lisää vain treeniä, treeniä ja treeniä niin ehkä jossain vaiheessa voidaan ottaa ilmaisut ihan oikeissa hakutreeneissäkin mukaan ohjelmaan :=) Hyttyset ainakin oli innoissaan meidän treeneistä kun saivat ykskaks yllättäen iltaruokaa, krääks, nyt kutittaa sieltä sun täältä ja toinen korvalehti on kivasti turvonnut. Huomiseksi on taasen luvattu samanmoista keliä, joten aamusella suuntana taitaa taas olla rantsu kera eväskorin.

Juhannustuulia ja muita nuuskutteluja

Mukavaa Juhannuksen jatkoa kaikille! Eipähän tuo sää kovin kummoinen ole ollut, siksi tuo vähän pimeä ja synkkä kuva siniristilipustamme. Tosin näkeehän siitä kyllä sen, ettei kovasti myrskynnytkään Päijänteen rannalla kun siellä tänään oltiin. Ihan kelpo keli oli oleskella rannassa, ei satanut vaikka tummia pilviä velloi ympäriinsä ja hienosti tarkeni kunhan oli vähän enempi päällä kuin pelkät sortsit ja t-paita...

Päijänne ja parta, esteenä vain puukaide

Lauri, Meri ja Julius oli mökillä juhannusta viettämässä ja heitä käytiin moikkaamassa. 3v Juliusta hiukan arvelutti että "Arttu kiusaa" ja niinpä parta pidettiin liinassa kiinni. Vaikka tuo muuten onkin aika rauhallinen niin eihän se riehaantuessaan muista varoa ja ryntäilee suin päin minne sattuu, ja sattuuhan se jos päin juoksee, varsinkin Juliuksen kokoista pientä miestä. Tämä järjestely oli kieltämättä hyvä myös muden mielenrauhan vuoksi; naapurit kun ovat siinä lähellä ja vaikka Arskatti muuten pysyisikin omalla tontilla niin eipä se sitten tajua että minne asti tassu viipottaa lintujen, vesiskoottereiden, veneiden yms hauskuuksien perässä mitkä saa kaupunkilaiskoiran hullaantumaan (ja siinä vaiheessahan korvat ei kyllä ole kuunteluasennossa enää). Pysyypi naapurisopu vähän paremmin kun ei yksi vieras mustanaama käy naapurin grillintuoksuja tuoksuttelemassa :) Ei välttämättä olisi kaikkien mieleen...

Rantakeittiön uudet penkit testauksessa

Mitähän muuta sitä on tapahtunut sitten viime päivityksen, ainakaan muistaakseni ei mitään kummoisempia... Tässä kuitenkin jotain mieleen tulevaa.

Artulle tehtiin kattavat terveystutkimukset kun poika ei ollut mielestäni ihan kunnossa ja oma itsensä. Mitään näkyvää ei ollut, mutta oli jo pitempään ollut erittäin vaisu, väsynyt ja haluton tekemään mitään. Ensin ajattelin että no, onpas siitä tullut rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä jätkä, mutta sitten totesin että eipä todellakaan snautseri 4v voi olla NIIN rauhallinen mitä Arttu välillä oli, tyyliin 1,5 tunnin remmilenkin jälkeen nukkui sikeästi vaikka kuinka kauan. Pikkuhiljaa aloin epäillä ettei vain olisi syy pissavaivoissa minkä vuoksi oli kyllä jo parit antibioottikuurit popsinut. Lisäksi vapun tienoilla ollut ripuli ei ottanut laantuakseen. Laumassa taas kerran käytyämme ja lääkärimme kanssa keskusteltuani päätimme että tehdäänpä kerralla kunnon tutkimukset niin sittenpähän selviää vaivan syy eikä tarvitse turhia miettiä. Niinpä tuossa toukokuun lopulla kuvattiin ja ultrattiin virtsarakko ja sen ympäristö ja otettiin kaiken kattavat verikokeet.
Ultrassa ja röntgenissä ei ilmennyt mitään ihmeellistä, vähän kun olin virtsakiviä pelännyt. Myös verikokeiden tulokset oli kaikki ok, paitsi että haima-arvot oli yli viitearvojen. Liekö sitten ollut hormoneista ja antibiooteista mennyt suolisto siihen kuntoon että ei ihan hevillä siitä toipunut, stressaahan tuollainen kaikki koiran elimistöä. Ostin lääkäriltä herkkävatsaisille tarkoitettua dieettiruokaa Hill's:in ID:tä, eikä mennytkään montaa päivää kun eron huomasi selvästi. Nausteri oli paljon paljon virkeämpi ja vatsa toimi hyvin. Sitä on poika nyt popsinut reilun kuukauden, höystettynä Gefilus-piimällä ja maitohappobakteereilla. Ja nyt kyllä tuntuu siltä että oltaisiin saatu ruokavalio kohdalleen, vatsa toimii eikä ripulia ja oksentelua ole ollut. Sitäpaitsi ennen erinomaisen nirso koira syö tuota tosi suurella ruokahalulla, välillä tuntuu ettei annos edes riitä, ennen kun jätti kuppiin aina enempi tai vähempi nappuloita.
Ja jätkän vireystaso on nyt ihan toista kuin keväällä. Olin jo kuvitellut sen jättäneen kaikki lapsuuden formulakohtaukset ja muut kotona ryskyämiset ja hepuloinnit sikseen, mutta mitä vielä. Nyt kun on vatsa kunnossa niin jo vain maistuu kotileikit ja formulointi niin että on taas vanhaan tuttuun malliin matot kasassa iltaisin ja lelut lentelee pitkin ja poikin :=) Ainoa ihmettely on nyt nuo korkeat haima-arvot, ja se että Arttu aristeli vatsaa jo talvella. Lääkäri epäilikin että syynä olisi krooninen haimatulehdus; siihen viittaisi ripulit, oksentelut, vatsan aristelut ja tuo epätavallisen kova väsymys ja haluttomuus. Nyt sitten jatketaan tietysti tuota dieettiruokavaliota ja mennään lisätutkimuksiin jos oireita taas ilmenee. Kiellettyjen aineiden listalla on kaikki rasvainen ja käristetty ruoka - eli ei grillimakkaroita Arnoldille kiitos! Treeneissä palkkana käytetään keitettyä possun sydäntä, se on vähärasvaista ja maistuu muuten erinomaisesti. Krooniseen haimatulehdukseen ei ole mitään lääkitystä, akuutti haimatulehdus sen sijaan on todella raju ja vaatii lääkärinhoitoa ja antibioottikuuria sun muuta apua.
Erkkariviikonloppuna oli Pimu meillä yökylässä kun 'pikkusisko' Mercu lähti erkkariin. Eihän Arttu ja Pimu kovasti keskenään leiki, mutta hyvin tulevat muuten juttuun. Puruluita piti tosin vähän kyttäillä ja vaihdella, toisella kun oli aina se parempi...
... ruokaakin odotettiin sulassa sovussa vierekkäin, ainakin melkein, pitäähän sitä nyt pieni hajurako kaveriin säilyttää,
välillä intouduttiin sentään kisailemaan Artun Harkki-lelulla.
Nyt ollaan vietetty pakkolomaa yksi viikko, toinen olisi vielä edessä - ei tämä kyllä mitenkään pakkopullalta tunnu, ei meikäläisen elämässä koskaan liikaa vapaa-aikaa ole! Kelitkin on ollut sen verta suosiolliset että kun me ei tuon snautserin kanssa helteistä kovin tykätä niin ollaan saatu tehdä pitkiä lenkkejä sopivan viileässä säässä. Aamulla saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja sitten tehdä sitä mitä huvittaa. Tosin parit (?) kotihommat edelleen odottaa tekijää, mutta odottakoot, onhan sitä lomaa taas syksyllä... joskos nyt vain laiskoteltaisiin...

UKU:n aurinkoinen Match Show

Uudenmaan Koiraurheilijat järjesti jo perinteeksi muodostuneen kevät Match Show:nsa ja se saatiin viedä läpi erinomaisessa toukokuun säässä - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, no, Pirjohan laittoikin tilauksen vetämään jo hyvissä ajoin joten on näköjään hyvät suhteet säiden haltijoihin :=) Nyt peilistä tuijottaakin omituisen punainen ravunnaama...
Tämä oli samalla UKU:n juhlamätsäri, täyttäähän UKU virallisesti yhden vuoden toukokuun lopussa! Ja suotuisan sään myötä osanottokin oli ilahduttavan runsasta.

Työmuurahaiset aloittivat valmistelut jo aamukahdeksan kieppeillä teltan kokoamisella, kehien laittamisella ja muilla pikku askareilla. Kyllähän sitä touhua riittää, puhumattakaan moisen tapahtuman etukäteen tehtävästä työstä; luvat kaupungilta kentän käyttöön, ilmoitukset ja mainokset, palkinnot, asiansa tuntevat tuomarit, leipomukset, kahvit & virvokkeet buffettiin... Vaikka kerhon jäsenmäärä on vielä aika pieni niin porukka on sitten sitäkin ahkerampaa ja innolla mukana järjestelyissä joten hyvinhän tuo taisi sujua loppujen lopuksi, vai mitä pj Pirjo? Ja alkaahan tällä poppoolla olla jo kokemusta ja rutiinia näihin hommiin joten seuraavan tapahtuman järjestäminen on taas paaaljon helpompaa:=)

Arttu toimi omasta häkistään käsin "Security:n" ominaisuudessa, harmi vain että tarkoitusta varten hankittu musta T-paita asiaankuuluvalla Security-tekstillä oli liian pieni joten partaa säästettiin turhalta hikoilulta eikä pakotettu pukeutumaan aseman vaatimaan asuun. Hyvinpä tuo hommansa hoiti ilman rekvisiittaakin ja ilmoitti kuuluvasti liian lähelle uskaltautuvat kisailijat. Loppuajasta tyytyi jo, uupumisen yllätettyä, vaitonaisena vain seuraamaan kentän tapahtumia. Eikä varmaan tarvitse pitkää lenkitystä illalla, seitsemisen tuntia raittiissa ulkoilmassa melkoisessa vipinässä ja vilskeessä teki tehtävänsä ja nyt näyttää uni maistuvan:)

Alla päivän kuvasatoa jotka räpsin vähän sieltä, täältä ja tuolta. UKU:n uudet sivut ovat työn alla ja valmiit varmaan piakkoin, mutta Match Show:n viralliset tulokset kuvineen näet UKU:n blogista. Tässä kuitenkin kuva kaikkien tuomarien yhdessä valitsemasta hienosta BIS-voittajasta:

Buffetin pystytysAamupusun aikaan:
Strategiapalaveri kera kahvin ja pizzan

Anitan lahjoittamia pokaaleja
IlmoittautumisjonoaTuomarit kokoontuvat

VeteraanikehäUpeasti liikkunut veteraanien voittaja, 12-v afgaaniUKU:n pj Pirjo ja kehäsihteerinä toiminut kouluttajamme Sari
Artun frendi Hupu osallistui myös (sinisten 4.)
Isoja aikuisia