Lomatunnelmissa

Pääsiäinen on vietetty ja nyt yritetään tajuta että on Loma, ennen kuin se on liian myöhäistä;)

Lämmintä on ollut, ellei jopa kuumaa, joten päivisin ei meitä ole lenkkipoluilla pitemmälti nähty. Yritetty kunnon lenkitykset hoitaa heti aamusta kun ei aurinko vielä pahemmin paahda ja sitten päivemmällä käyty vain ne pakolliset lyhyet.

Eilen käytiin Järvetissä kuvaamassa Iivarin lonkat ja kyynärät, monen muun snautserin kanssa. Kuvanneen ell:n Elli Kivikosken mukaan Iivarin kuvat näytti ihan puhtailta eli kyynärät olisi 0 ja lonkatkin kenties jopa A:n lonkat. Mutta odotellaanpas nyt Kennelliiton virallinen lausunto ensin.
Tänään illalla vuorossa silmäpeilaus Lahdessa jonne suunnataan yhdessä Helin ja Tyynen kanssa. Sitten on ne viralliset ja pakolliset tarkastukset tehty.

Joskus pääsiäispäivinä sattui kamerakin matkaan ja käytiin poikien lempparipaikalla "kivillä" pitkästä aikaa istuksimassa ja ihmettelemässä.
Arttu uudessa kesäturkissaan, herralla näyttäisi talven aikana nahka venyneen paria numeroa liian isoksi kun on kummia ruttuja hännen tyvessä;)
Iloista työviikon jatkoa, me poistumme ulkoilemaan ja sitten kait pitäisi joitakin virallisiakin hommia hoitaa, kuten käydä ostamassa uudet talvirenkaat ja sen semmoista, olishan noita vaikka ja kuinka. Mutta onhan tässä vielä viikkoa aikaa niitä hoidella...

Näyttelykauden 2011 avaus Lahdessa

Iivari aloitti tämän vuoden näyttelykautensa tänään Lahdessa.
Hienona kotiintuomisina nuortenluokan kakkonen, SA ja urosten nelonen:=)
Mustia snautsereita kehässä yhteensä 12.

Tuomarina oli Branislav Rajic Sloveniasta.
Arvostelu:
“Almost two years old. Very tall. Nice masculine head. Correct neck and topline. Excellent ribcage and forechest. Correct angulation and tail. Excellent coat and color. Front movement soft in pasterns but still efficient enough.”
Lisäksi suhtautuminen tuomariin (mikä on tullut uutena arvostelulomakkeseen uusien näyttelysäännösten mukana) oli "Rodunomainen lähestyttäessä".
Sisähallissa kuvien ottaminen, ainakin mun kameralla ja taidoilla, on vähintään haasteellista. Sitäpaitsi kehät on aina sijoitettu niin, ettet pääse vahingossakaan läheltä ottamaan kehätapahatumista kuvia, tai jos pääset niin sitten saattaa arvon tuomari tai joku muu olla edessä tai sitten ainakin jotain muuta... Ja sitten vielä se että kuvattavana on Musta koira... Vähän koitin kuviani muokata ja säätää, mutta eipä tuo meikäläisen taidoilla ja resursseilla oikein onstu joten pahoittelen kuvien laatua, mutta laitanpas niitä nyt kuitenkin näytille kun kerrankin mukana Iipan näyttelyssä olin;) Onneksi tavattiin Katja ja ulkona saatiin jokunen kuva napsittua. Katjakin omalla kamerallaan (oikein kunnollisella sellaisella) otti kuvia joten laitan näytille niitäkin jahka Katja joskus kotiutuu ja niitä Saksasta saan. Kiitos Katja jo etukäteen! Tässä näitä mun otoksia hallitunlaisen kaaoksen järjestyksessä.
Sillä aikaa kun minä ja Heli hikoiltiin Iivarin ja Tyynen (joka sijoittui hienosti narttujen neloseksi!) kanssa näyttelyhallin kuumuudessa, Arttu vietti päivänsä hauskuuttaen AJ:tä. Paistelivat kuulema pääsiäislammasta, liekö myös maistaneet, eivät pojat paljastaneet mitä herkkuja olivat päivän aikana nauttineet;) Kiitos AJ:lle Artun hoivaamisesta!

Kun aamumme oli alkanut jo n. klo 06.20 Iivarin herätykseen niin eipä tässä ole enää iltapäivällä paljon tarvinnut partoja aktivoida. Keravalla molemmat autoon, sitten suoraa kyytiä kauppaan (ja arvatkaa vaan, oliko mulla ostoslista mielessä... kunhan jotain olevinaan tarvittavaa koriin kiiressä nappasin, niin oli väsy näyttelypäivän jälkeen etten jaksanu sen kummemmin aatella, tärkeimpänä ostettavana mielessä jätkille tonnikala, muusta viis...) sitte pieni pissatus ja kotiin juomaan ja syömään. Parvekkeella jaksoivat hetken hillua, jos ei muuta niin muodon vuoksi että tietävät naapurit snautserien taas palanneen... Helle on melkonen joten ihme ja kummakos tuo kun halusivat molemmat sisätiloihin partsin paahtavasta kuumuudesta aika pian.
Arttu jaksoi vielä jotensakin skarpin oloisena yrittää olla ...
... mutta kehäkettua alkoi jo uni painaa
Ja mitä äiteeseen tulee niin uupumuksesta huolimatta (ei ihan ole mun hommia noi kehänlaidat...) normaalit lauantain touhut on tehty, pyykkiä pesty ja ruokaa laitettu, huomisenkin sapuskat samalla joten saadaan huominen ottaa ihan lepposasti. Varmaan täytyy varhaisesta aamusta heti taas lenkille suunnistaa kun tuntuu että käy sekä koirien että emännän voimille tämä ns. "helle".
Mukavia Pääsiäispyhien jatkoa toivotamme ja jatkamme rentoutumista!

Pitkät päiväpuhteet

Ylihuomenna on pitkäperjantai, mutta Artulla ja Iivarilla oli tänään pitkä keskiviikko. Iivari aloitti aamunsa tuttuun tapaan yhdessä äiteen kanssa herätyskellon soittoon. Pitäähän se varmistaa että äitee varmaan unestansa heräjää ja tajuaa että kyllä se kello nyt jo soi. Arttu nousi venytellen vähän ennen ulos lähtöä. Puoli seitsemältä suunnattiin ulos, vähän normaalia lyhyemmälle lenkille kun piti ehtiä viemään jätkät Nealle trimmiin, Iippa näyttelysellaiseen, Arttu ihan normaaliin. Siispä lenkiltä tultua pojille äkkiä aamuruoka eteen. Hyvin nuo tuntevat aamun töihinlähtöön valmistavat rutiinit. En aamulla viitsinyt mainita että pääsevät tällä kertaa matkaan mukaan, olisi vain aiheuttanut turhaa hulinaa. Arttu kuitenkin aavisti jotain erikoista olevan tapahtumassa. Istui keskellä eteisen lattiaa ja tiukasti seurasi minua katseellaan kun puin työvaatteita päälleni. Ahaa, äitee ei tällä kertaa ensin sulkenutkaan ovia, eikä siirtänyt vesikuppia eteiseen... tapahtuukohan jotain jännää... Iivari sen sijaan ei ollut normaalin aamun poikkeavista rutiineista tietääkseen. Siinä vaiheessa kun mulla oli jo takki päällä, meni omalla rutiinillaan keittiöön odottamaan, koska siinä vaiheessahan yleensä hälle laitetaan haukkupanta kaulaan ja sen jälkeen molemmat saavat vielä keksit ennen kuin äitee huikkaa 'nähdään' ja poistuu. Mutta ei tänä aamuna. Tänä aamuna äitee menikin remminaulakolle, otti remmit ja sanoi 'pääsette mukaan, mennään Nummisiin'. Siitäkös se riemu repesi!

Puoli kahdeksan jälkeen jätin pojat turkkeinensa Nean ja Mashan työstettäväksi ja suuntasin Mäntsälän kautta kohti työmaata. Työpäivän jälkeen mietin josko ajan suoraan Nealle vai käynkö kotona vaihtamassa vaatteet. Matkallisesti ja ajallisesti se ja sama. Oli nimittäin vähän kiire aikataulu kun sitten piti ehtiä kentälle puoli seitsemäksi. Moottoritietä ajaessa mietin miten päin kulkuni suuntaan, ja kas, ei tarvinnut sen kummemmin reittiä päättää kun onnellisesti posotin ohi liittymän mistä olisi pitänyt kääntyä jos mielin ajaa Nean kautta, ilman turhia kiertämisiä. Se hajamielisyys... Siispä ajoin kotiin, vaihdoin kiireesti vaatteet ja sitten Nummisiin hakemaan poikia. Vilkaisin trimmaamoon, jossa pojat jo kaksistaan odottivatkin. Seisoivat portin takana ja molempien naamalla oli ilme 'Get Me Out Of Here!!' Ilmeisen väsyneitä siis olivat, oli tainnu jäädä päiväunet väliin kun olivat välillä trimmattavana, välillä aitauksessa pihalla. Eihän siinä lepäämään ehdi;) Yhtään eivät hanttiin pistäneet kun avasin auton luukun, molemmilla oli kova kiire hypätä omaan häkkiin.

Nealta sitten kiireenvilkkaa kentälle. Meillä piti olla pieni rallytoko esittely. Ja niin olikin. Ihan kunnon rata kyltteineen kaikkineen. Kun arvelin snautserien olevan turhan väsyneitä (ja kaikki snautserin omistajathan tietävät että snautserin väsymys ei suinkaan ilmene niin että se istuisi tai makaisi hiljaa ja rauhallisesti aloillaan, vaan väsyneenä sitä hillutaan entistä enemmän, erittäin väsyneenä vieläkin enemmän - tai ainakin meillä on niin, en tiedä tekevätkö nämä sällit poikkeuksen?!), en ottanut niitä rataa tekemään, vaan olin kuunteluoppilaana ja katsoin kun muut harjoittelivat. Mielenkiintoista! Ja jotten olisi vain seissyt tumput suorana, sainkin ohjattavakseni rallytoko-ohjaajan koiran. Ohjasin siis elämäni ensimmäistä kertaa portugalin vesikoiraa läpi elämäni ensimmäisen rallytokoradan. Kuuliaisuutta, taitoa ja intoa tytöltä löytyi. Eikä ottanut lainkaan häiriötä muista koirista, vaan keskittyi täysin siihen mitä tein ja sanoin. Olipa vähän erilainen ohjata kuin snautseri, vau! Ja vaikken tiennyt mitä komentoja sillä missäkin käytetään, niin ihmeesti löydettiin jonkun sortin yhteinen kieli ja kyltit suoritettiin läpi, ainakin joten kuten. Miten nyt ensikertalainen ohjaaja ne suorittaa, hieman kangerrellen mutta päästiinpä rata läpi. Virheistähän oppii... Koiralla kyllä kokemusta lajista löytyy, on kisannutkin siinä. Että nyt vain sitten meikäläinen kylttejä opiskelemaan ja seuraavalla kerralla saa snautseritkin kokeilla mitä on rallytoko. Voisin kuvitella että intoa siihen löytyy. Kuulema ainakin Osku-Artunpoika on tykännyt rallytokosta. Ehkäpä siis iskäkin:)

Ja siitä poikien väsymyksestä. Kun hommat kentällä alkoi olla lopuillaan, otin pojat autosta jalottelemaan. Huihait väsymykselle, meno oli melkoista, tai ehkä juuri sen väsymyksen ansiosta, kouhkattiin ja louskutettiin sinne tänne ihan päättömästi. Lenkittää noita ei pitkän päivän päälle sen enempi tarvinnut joten pissatukset tehtiin kentän ympäristössä ja sitte vihdoin kotiin. Kiire oli pojilla, vauhdilla juoksivat raput ylös. Suoraan vesikupille ja sitten odottamaan ruokaa. Tonnikalalla höystetty muona maistui, ja jaksoivat kärkkyä äiteenkin eväitä. Jälkkäriksi vielä raksut, ja tietty parit haukut parvekkeelta ja nyt nukkuvat kerällä umpisikeästi kylki kyljessä. Iivari näyttelyturkissansa (pesua vailla, en enää tänään toisaalta jaksanut ja toisaalta viitsinyt poikaa enempiä rasittaa kokovartalosuihkulla, onpahan huomisillaksi hommia) ja Arttu piiskahännässänsä ja lyhkästäkin lyhkäsemmässä karvassa kun on pohjavillatkin ajettu pois. On kuin eri koira taas, vartalonympäryksestä katosi monia senttejä ja taitaa sillä itelläänkin olla kovin kevyt olo, siihen malliin ainakin tuossa loikki kun vielä hereillä oli. Täytyy pyhinä ottaa kuvia herran muodonmuutoksesta. Värikin on vähintäin mielenkiintoinen...

Yritämme tästä rauhottua pääsiäisen viettoon ja sitten keskittyä lomaoleiluun. Tai rauhottua ja rauhottua, huominen vielä työpäivä, perjantai taitaisi olla vapaa ainakin näillä näkymin, lauantaina heti aamusta Arttu Keravalle AJ:n hoiviin, sieltä Helin kyydissä viemään Iivari ja Tyyne Lahteen näyttelyyn, sunnuntai vapaa, sitten parina päivänä Iivarin terveystarkkeja... Siinähän nuo päivät sutjakkaasti sujuu, ei ole tarvis pahemmin tekemisiään mietiskellä kun on valmiit aikataulut. Lämmintäkin on luvattu viikonlopulle joten ei tarvii toppista enää päälle laittaa niin kuin tänä iltana kentällä, silti meinasi vilu yllättää koleassa vesitihkuisessa säässä. Nyt vielä katsaus illan Millaniin ennen kuin uni vie voiton.

TOIVOTAMME ILOISIA,
AURINKOISIA JA LÄMPIMIÄ
PÄÄSIÄISEN PÄIVIÄ!!!!

Puutalkoissa

Aamulla auton nokka kohti mökkiä ja puutalkoita. Aurinko paistoi lämpimästi siniseltä taivaalta, mitä parhain sää siis ulkotöihin. Halkoja hakattiin, pilkottiin ja kannettiin. Välillä kahviteltiin ja talkoot päätettiin ruokailun merkeissä. Raikas maalaisilma ja kevätaurinko sai posket punottamaan ja kevään ensimmäiset rappujen ramppaamiset tuntuu reisissä.
Kuten uumoilin, ei jäälle ollu enää asiaa. Pojat ankkuroitiin siis vaijereihinsa vanhaan tuttuun paikkaan. Olivat siinä aitiopaikalla valvomassa talkooporukan uurastusta ja kulkua ees sun taas milloin minkäkin kokoisen ja näköisen puu- tai kuusenoksalastin kanssa. Ja kyllä taisivat rapsutuksiakin saada, heti olivat kyljessä nyhjäämässä kun joku taukoa pysähtyi pitämään. Vaikka muuten rinteestä oli lumet jo melkeen kokonaan sulanu, oli talon vieressä vielä hankea missä saivat peuhata ja putsata kaupunkipölyjä turkeistansa. Kerrankin kun oli paljon yleisöä ympärillä, piti poikien sisälläkin näyttää miten snautserit leikkii ja antoivat näytöksen snakupainista kera hurjan karjunnan;)
Monta tuntia ulkona ramasee. Nyt on kaksi äärimmäisen väsynyttä snautseria unilla. Ja taitaa äiteekin tästä oikasta ittensä sohvalle ruumiillisen työn rasittamia jäseniään lepuuttamaan. Kuvat kertokoot puolestaan päivän puuhista.

Aamuhetki kullan kallis

Aamuvarhaisesta pissatuksesta tuli kirjaimellisesti kallis. Unohdin avaimen kotiin. Kokeilin lähteissä taskua että avain on mukana. Mutta se olikin auton avain, mikä tuli todettua vasta kun pissatus oli tehty ja kotioven takana seistiin. Eikä puhelinta mukana, tietenkään. Siispä pihalle odottamaan että josko joku naapuri olisi 7n jälkeen liikkeellä ja lainaisi puhelintaan että saan soitettua huoltoyhtiöön. Ja ei kauaakaan kun naapuritalon isäntä koiransa kanssa tuli tiellä vastaan, puhelin mukana. Vajaa puolen tunnin odotus ja huoltomies tuli päästämään meidät sisään. Lasku seuraa perässä, viimeksi se oli lähes neljäkymppiä. Että on siinä kalliit aamupissat:(
Olen tuon talvisen unohduksen jälkeen ollu entistä tarkempi avaimen kanssa ja kokeilen monta kertaa että se on varmasti taskussa. Yleensä en autonavainta mukana pidäkään, mutta eilisen kauppareissun jäljiltä se oli jääny taskuun hämäämään. Kotiavain puolestaan löytyi laukusta mihin se autonavain piti eilen laittaa. Tarvii vissiin avain pistää nauhassa kaulaan roikkumaan niinkuin lapsilla niin on aina mukana;) Ja tarvii vissiin muutenkin olla hiukka tarkempi kun tuntuu tätä hajamielisyyttä ilmenevän...

Mutta nyt ollaan taas päiväjärjestyksessä, eka mukillinen kahvia hörpätty, pojat saaneet omat eväänsä ja kohta pitäisi suunnata jälleen ulos. Tosin pojat näyttävät nyt ottavan tirsoja, mutta eiköhän vipinä ala kun tästä nousen. Sen jälkeen kait se pakollinen tassujen ja partojen pesu (sietäsi pestä koko koirat kun ovat ihan älyttömän likaiset mutta se tehdään vasta ensi viikon trimmausten jälkeen joten vähän aikaa vielä kestettävä noita pölyturkkeja) ja sitten kuratassujen ja piimäpartojen jälkien ja hiekanjyvien häätö lattioilta.

Hienon näköinen päivä tulossa, asteita tällä hetkellä viisi, mutta pian varmaan kohoaa kun aurinko alkaa lämmittää. Lämpöistä lauantaita!

Pieni viesti perjantai-iltana

Kummitäti muisti kummityttöään uudella valokuvakansiolla, aiheeseen sopivalla tietysti:)
Kiitos, Aune!

Viikon työt ja vähemmän työt takanapäin.
Eilen pitkä lenkki Hilun ja koirien kanssa, hyvinhän se menee 5n koiran kimpassakin, joskin vaatii emänniltä tarkkaavaisuutta (hmmm, ja hermojen hallintaa, pitkää pinnaa, yms) kun kevään myötä kaiken maailman pörrääjät on seurana; mopot, pyörät, rullaluistelijat, potkulautailijat, muita koiriakin...

Vaikkei rastaita siinä lorussa 'kuu kiurusta kesään jne' mainitakaan, niin kyllä kait nyt pitää jo sanoa ainakin kevään tulleen kun räkätit on taas vallannut pihapuut, on se sen verran varma kesän merkki. Tosin en pahitteeksi pistäisi vaikka olisivat unohtuneet muille maille... Aamulla kävi sellanen säksätys että peittyi kaikki muut aamun liverrykset, vaikka mustarastaskin yritti ääntään kuuluville saada.

Ihanaa, viikonloppu edessä ja sitten yksi vajaa viikko ennen lomaa. Huomenna suhteellisen vapaa päivä. Eli tietänee lenkkeilyä, ulkoilua ja lenkkeilyä... Tänään taas ajettiin kaupan parkkikselle ja tehtiin sieltä lenkki (rauhallinen nuuskuttelu sellainen) niin ei tarvii huomenna edes ostoksille vaivautua. Sunnuntaina suunnataankin mökille talkoisiin kaadettujen koivujen kantoon. Taitaa vaan järven jäät olla jo siinä mallissa että pojille on otettava vaijerit mukaan etteivät pääse heikoille jäille lintujahtiin.

Lämmintä on luvattu, paikoin jopa 15 astetta. Sehän on meille jo todellista hellettä. Nimittäin tässä yhtenä päivänä kun jäätiin naapurin kanssa suustamme kiinni, kävi Iivari jo maate 'kuumuudessa' kun aurinko paistoi ja lämmintä taisi olla sellaset viitisen astetta.
Joten keväistä viikonloppua!

Pojat valmistautuu viikonloppuun: