Kastuu - ei kastu - kastuu - kastuu ...

Mun mielestä sadekelit on ihan kivoja. Välillä. Mutta nyt ne alkaa vähän turhauttaa kun tätä tuntuu jatkuvan, jatkuvan ja jatkuvan. En muista millon olis syyskuu ollu näin sateinen.
Ei ole tarvinnu viime päivinä kuivin tassuin kotia tulla. Päinvastoin, joka lenkin jälkeen on partojen kuivausurakka. Niin tänäänkin. Eilisen illan rankkasateiden jälkeen (jolloin muuten ulkoiluinto oli minimissään, jollei ihan miinuksella) tämä aamu valkeni kirkkaana, sinistä taivastakin pilkotti paikoin. Uskalsin jo toivoa että päästäisiin pitkälle lenkille. Eikä kastuttaisi. Pitkälle lenkille päästiin. Mutta kastuttiin. Taas. Ja pyyhkeet oli otettava esiin näiden kuivaamiseksi.
Onneksi lähettiin sillon ku lähettiin ja pari tuntia ehittiin ulkoilla, metsässä reilu tunti samoilua. Sade alkoi vasta lähempänä kotia. Nyt sitä sitte tuleekin taas ihan ronskisti.
Pojat pääsi metsässä puutöihin ja kaivuuhommiin. Minä tuoksuttelin syksyisen metsän tuoksuja. En tosin mättäällä istuen, oli mättäät sen verran märät. Ja niitä metsän tuoksujahan ne pojatkin iloissaan tutkaili kirsut sammalikossa tuhisten.
Metsätyöt vaati veronsa ja vielä kosteat koirat kävi maate. Sisätiloissa jatkuu siis torstaipäivän vietto. Toivottavasti ei ihan koko loppupäivää sada, pahalta kyllä näyttää. Taivas tasaisen harmaa. Eilen jo alkoi tarpeeks illalla tympiä kun ei päästy tavan mukaan kunnon lenkille. Hyvin oli nopeat korttelin kierrot, ja äkkiä nuo jätkät hätänsäki teki.

Nyt eletään vuoden pimeimpiä aikoja. Ajoin eilen illalla pimeässä, sen pimeämmäksi ei enää voi mennä, ja kaatosateessa kilometrin verran lähikauppaan. Näkyvyys oli olematon. Sade piisko tuulilasiin ja vastaantulevien autojen valot ja katuvalot heijasti pahasti ja huononsi jo muutenki surkeaa näkyvyyttä. Ilman heijastinta liikkuvia ihmisiä ja koiria ei tollasessa kelissä yksinkertaisesti näe! Hartaasti toivoisinkin että jokaikinen tämän tajuisi ja kaivaisi kaikki heijastimet ja liivit niin itelle kuin koirallekin käyttöön!! Samoin fillareihin kannattaisi laittaa toimivat valot, nekin kun pimeässä suhaa pimeänä niin ei niitä siellä pimeän keskeltä näe. Olisi turvallisempi syksy kaikilla;)

Snautserien erkkari

VAL ERI1 SA PU4

Tänään oli Hattulassa vuorossa snautserien erkkari. Valioluokassa oli Iivarin lisäksi 5 urosta. Eiliseen tapaan Iippa voitti hienosti valioluokan, sai SA:n ja sijoittui uroksissa neloseksi. Joten viikonlopun saldo erkkareista hieno;)

Tuomarina meillä tänään oli latvialainen Oksana Vertinska. Tässä hänen arvostelunsa Iivarista, on muuten eka kerta kun näen että hampaiden kokokin arvostellaan;) :
"Very good type & size. Good bones. Well balanced. A bit harsh condition. A bit rounded in skull. Nice expression. Could have bigger teeth. Good neck & topline. Well shaped ribcage. Well placed shoulders, a bit straight upper arm. Moderate angulations but well balanced when moves. Excellent quality coat. Could have more temperament."

Tässä pari kuvaa, jahka jaksan säätää vasten aurinkoa otettuja kuvia, laitan jokusen lisää.

... ja iltasella lisätty kuvia joskin hieman tummia osa, hieman hailakoita osa, mutta menkööt parempien puutteessa ...

Snautseri-pinseri 2. erikoisnäyttely

VAL ERI1 SA PU2

Hattulan erkkariviikonloppu alkoi tänään 2. snautseri-pinserierkkarilla. Säänhaltijat suosi meitä ja vaikka matkalla tuli uhkaavasti pari vesikuuroa, oli ilma näyttelypaikalla kuiva. Alkuun taivas oli pilvessä mutta aamupäivän kuluessa sinistä taivasta ja jopa aurinko tuli esiin. Parempaa ei olisi voinut toivoa.
Iivari kisasi valioluokassa toista kertaa ja voitti luokkansa jossa oli 4 urosta. Paras uroskehässä oli 8 urosta, Iivari sijoittui upeasti kakkoseksi! Tuomarina oli Teija Salmi-Aalto.

Arvostelu:
"2 vuotias. Erittäin hyvän tyyppinen, hyvän kokoinen. Hyvät mittasuhteet. Pitkä uroksen pää jossa oikeat ja yhdensuuntaiset linjat. Purenta ok. Hyvä ilme ja silmät. Aavistuksen alas kiinnittyneet korvat. Hyvä vahva kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta ja runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät, hyvä luuston vahvuus. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä askelpituudella. Riittävän karkea karvan laatu. Hyvä musta väri. Hyvin esitetty."

Kiitos esittäjälle!

Hyvä reissu hyvässä seurassa;) Huomenna sama taival uudestaan, silloin vuorossa snautserien erikoisnäyttely.

Ihana valoilmiö:)

Monen monen harmaan, pilvisen ja sateisen päivän jälkeen tämä aamu valkenee aurinkoisena!! Ihanhan tuo häikäisee hämärään tottuneita silmiä. Nyt voi hetkeksi unohtaa kodin rästihommat, joita on kiitettävästi saatukin tehtyä sateen lotistessa katuun, ja lähdetään pitkälle lenkille. Taivas kun näyttää, ainakin tällä hetkellä, siltä ettei sadetakkia ja saappaita tarvita. On ulkoilut muutamana päivänä jäänytkin aika tyngäksi, ja joka kerran jälkeen on saanut kuivatella partoja, ja vaatteita ja tossuja. Josko nyt ei.
Ensin siis ulos nauttimaan kirkkaasta ja kuulaasta syyskelistä. Sitten koirien pesu. Muutenkin kaipaavat suihkua ja saippuaa, mutta Iivari pitäisi pestä joka tapauksessa viikonlopun erkkareita varten. Eli huomenna ja sunnuntaina suunnataan kohti Hattulaa. Toivottavasti ei sada..
Hyvää viikonloppua!!

Syysvarusteet esiin

Viime viikolla pärjäsi vielä sortseissa ja t-paidassa. Enää ei. Syysmyräkän tuivertaessa on ollu pakko kaivaa esiin vähän suojaavammat vermeet. Sadetakkikaan ei ole ollu turha vaatekappale. Tosin kun vettä välillä tulee kaatamalla, välillä vähemmän kaatamalla ja välillä ei vaihteeksi ollenkaan, on ajoitus mättänyt. Silloin kun en ole laittanu sadetakkia, on vettä tullut sitte taivaan täydeltä ja lenkiltä palannut paitsi kaksi likomärkää snautseria, myös likomärkä äitee. Vaan jos sitä kerta jo vartin päästä on kastunut läpeensä, miksi ei samalla tehdä pitempää lenkkiä, samalla kastumisella? Niinpä yhtenäkin iltana tallusteltiin rankkasateen pieksäessä reilu tunti. Tossut, tassut, vaatteet ja parrat vettä valuen. Toisena iltana sitten taas muistin olla fiksu ja puin päälleni sadetakin. Ei satanut, hiki vain tuli. Pimeässä illassa heijastimiakin taas tarvitaan. Märkä asfaltti imee vähäisenkin valon. Eikä sitä valoa liiemmälti ole kun harva se katulamppu on pimeänä. Olis vähän kaupungilla hommia niiden korjaamisessa.

Aamulenkki tehtiin tänään vaihteeksi taas rannassa. Tuuli oli kova ja aallot löi vaahtopäinä rantakiville, muttei satanut. Paitsi pienenpientä tihkua, ja kun järven suihkulähde roiski vettä ohi käveltäessä, oli tällä kertaa sadetakki tarpeen. Seuraavaksi täytyy kaivaa vielä hanskat kaapin uumenista, näillä keleillä alkaa sormet pian olla kohmeessa. Eikä saappaatkaan varmaan pahasta ole jos vedentulo jatkuu tähän malliin:)
Jokunen kuva kohmeisilla sormilla tuli näpsittyä.

Jätkät, NYT lomalle!

Nyt se sitten alkoi, tuo kauan kaivattu loma! Oltiinhan sitä ehditty jo tovi jos toinenkin odottaa. Olikin kaikintavoin tosi kiireinen ja rankka kesä. Ja vaikka välillä tuntui että ei se loma-aika koskaan tule ja että josko lomalle ylipäätään lainkaan pääsee, ainakaan pitkälle sellaiselle, niin tässä sitä nyt istutaan. Ilman, että tarvii reiluun pariin viikkoon ajatella Aikaista herätystä. Tai ihan kamalan aikaista sellaista ainakaan. Se kun on tuttujuttu että Iivari meidän taloudessa varmasti pitää huolen siitä, ettei täällä kuhnita turhan myöhäseen aamusella. Joku rotihan se on lomasta huolimatta oltava ja aamutoimiin partojen päästävä ajallansa;) Hyvä tietty niin, pysytään jonkinmoisessa aikataulussa siitä huolimatta ettei äiteen tarvii viimeistään kello silloinjasilloin olla ajamassa kohti työmaata. Kun vaan osaisi tuon karvavekkarin illalla virittää niin ettei ihan samoihin aikoihin ala piippailla kuin herätys työaamuina...
Ja mitenkö lomailemme? Suoraan sanoen en tiedä, ja tällä hetkellä olen aivan liian uupunut edes miettimään moisia. Enkä toisaalta missään nimessä halua lomalle tiukkaa etukäteen sovittua aikataulua että silloin mennään sinne ja sitten sieltä täytyykin pikaisesti kiiruhtaa tuonne. Aikataulujen mukaan joutuu tarpeeksi normaalia arkea elämään joten EIkiitos lomalla sellaiselle. Aluksi pari päivää menee varmaan huiliessa, rentoutuessa ja tämän väsyneen olon karkottamisessa. Sitten katsotaan ilmojen mukaan mitä mieli tekee tehdä ja minne mennä. Aika näyttää. Ulkoilu nyt on kaikesta muusta huolimatta se no. 1.

Iivari on jo hyvissä ajoin aloittanut lomavalmistelunsa, ressukka kun ilmeisesti luulee pääsevänsä rannalle. Siihen malliin on herra paastonnut ja jättänyt ruoka-annoksia väliin. Vaikkei tarviisi, tuota kroppaa kehtaisi näyttää missä vain (eikä pieni lisäkään ympärysmittoihin pahaa tekisi). Ei vaan, syksyistä juoksuaikakautta sekin tietää. Niin kuin sekin, mistä jo taisin viimeksi kirjoittaa, että ulkona mennään tuhatta ja sataa kirsut maata viistäen. Ja kovasti, normaalia paljon kovemmin, täytyy juniorin myös pitää kirjaa siitä milloin naapurin tytöt rapuissa liikkuvat. Pojat on poikia (huoh). Mutta onneksi tuo Arttu sentään on se rauhallisempi versio eikä sisätiloissa mieltänsä menetä moisten hommien vuoksi, vaan vain vierestä katselee kun nuorempi hösää hirmuisesti tohottaen sinne ja tänne, ees sun taas.

Iloisen syksyistä viikon jatkoa toivotamme! Ajatella, että on vasta tiistai, ja mulla kun on ihan perjantaiolo, mistä johtunee???!!! ;)

Syystuulahduksia

Illat pimenee, yöt viilenee, lehdet kellastuu, loma lähenee - tietää syksyä;) Vaikka ei nyt päivällä uskoisi, äsken juotiin päiväkaffet parvekkeella, ja hikihän siinä ehti tulla kun aurinko niin kuumasti porotti.

Neitokoirillakin taitaa syksyinen juoksuaika olla parhaimmillaan (tai pitäs varmaan sanoa pahimmillaan näin uroskoirien omistajan kannalta). Parina päivänä on pojat viipeltäny kirsut ruohikossa siihen malliin. Joten Iivarilla alkoi kotonakin taas se levoton piippailukausi, huoh! Aamulla oltiin tehty pitkä lenkki, ja ajattelin päivällä hetkeksi päikkäreille mennä, mutta nuoriherra päätti ettei meitä nukutakaan ja tassutteli uikuttaen pitkin kämppää. Harmiksensa oli parvekkeen ovi kiinni eikä päässyt kaiteen yli tuoksuja nuuskuttelemaan. Vuffutteli sitten sisätiloista kun oletti jonkun mielenkiintoisen neitosen kävelevän alatietä. Eikä tästä kauan ole kun äsken käytiin taas ulkona, samalla kun kaupassa, joten mikään hätähätä ei miehellä ole, mutta niin vain ravaa edes takaisin olemattomiakin kuunnellen. Välillä käy eteisessä heiluttamassa remmejä, pienenä vinkkinä koneen ääressä tylsänä istuvalle äiteelle;) Kun ei mitään reaktiota saa, käy syvään huokaisten hetkeksi maate, kunnes taas jonkun äänen innoittamana nousee ylös ja yrittää saada Artunkin mukaansa meininkiin. Joka, onneksi, ei vouhkaannu, vaan yrittää maata aloillaan rauhassa. Ja kun komennan Iivaria (ilmeisen turhaan kyllä), katsoo Arttu korvat luimussa mua että voivoi tuota kakaraa. En taas ollu muistanukkaan mitä nämä juoksuajat on, kesä meni siltä osin rauhassa. Ja tätä sitten kestää, mihinköhän asti?

Pari päivää pitäisi vielä jaksaa töitä tehdä, sitten on reilu pari viikkoa lomaa. Johan tätä on ehditty odottaakin! Olosuhteiden pakosta pidän hieman lyhyemmän loman kuin suunniteltu oli, mutta jäähän nekin päivät sitten talviaikaan. Kait sitä tuon syksyn jaksaa sitten pakertaa kun kunnolla lomailee:) Syksyistä viikkoa!

Viikonlopun kuvasaldoa