Video pentutreffeiltä

Tässä pätkä liikkuvaa kuvaa syyskuun alussa pidetyiltä pentutreffeiltä, pennut oli tuolloin reilun 12 viikon ikäisiä. Mukana menossa oli siis pennuista Fia, Emma ja Iivari, ja aikuiset parrat Nelli, Carmen-äiskä ja Arttu.
Kiitokset Seijalle joka kuvasi pentuhurvellusta ja antoi videoita ja Iivarin vauvakuvia käyttööni! Kuvakansio Iiskun poseerauksista pistetty työn alle...

Ulkoilun iloa

ja liikunnan riemua ei juuri voi sanoin kuvata joten jälleen kuvasaastetta syksyiseltä päivälenkiltä, jonka jälkeen maistuikin pojille ruoka ja uni, sekä mudelle päiväkahvi.

Vinttarivauhtia

eli Iivari ja ikätoveri sloughin pentu Koru peuhaamassa. Oli kyllä riemu ylimmillään kun penskat pääsi keskenään hurveltamaan:=) Tähän asti ollaan tutustuttu vain remmilenkillä. Kiitos suuri Hilulle ja Korulle hyvästä seurasta, tämä pitää pian ottaa uusiksi!

Omituisia vieraita ...

... eli ote Iivarin päiväkirjasta:

Rakas päiväkirja,

meil käy yleensä ihan kivoja vieraita jotka rapsuttaa meit partoja ja tuo tuliaisia ja antaa nameja. Mut täs yks päivä tuli taas ihan outoja olioita. Ekaks tuli sellanen sininen pullea otus jol oli pitkä kärsä ja äälyttömän pitkä häntä, se muistutti vähän efelanttia mut isoveikka selvitti ettei se mikää efelantti oo (mistäköhä seki sen tietää, ei kai se koskaa oo lenkillä efelanttiin törmänny ...?), vaan et sen nimi on the Imuri. Mut sil oli kyl pitkä kärsä ku efelantilla (ai mistäkö mä tiiän minkänäkönen on efelantti, no, oonhan Mä kattonu telkkaria!!) ja se piti ihan kamalaa ääntä, ja mähän en tykkää kamalista äänistä! Äiskä kulki sen kanssa pitkin ja poikin ja me poijjaat paarustettii tieltä pois ku poloiset evakkolapset. Mä menin partsille vaiks kuinka kauaks aikaa ku en uskaltanu sen imuriefelantin eteen. Isoveli kyl lohdutti ettei se syö koiria, mut hyvähän sen on sanoo ku se on sentäs noinkin iso, mut mä oon nii hirveen pieni vielä... Mietin jo et hyppään pihalle partsilta ja muutan kavereille, mut Arska sit sano et niilläki varmaa käy toi sama kammotus, ni en mä sit viittiny ja kärvistelin omal partsil.
Muutenki meil tapahtu ihan outoja, meijän petivaatteet vaihdettii, niis ku oli kuulemma hiekkaa ja muuta roskaa, hmph, meistä kun on niiin kotoista nukkua hiekan ja kävynpalojen ja heinänkorsien keskellä... Ja äitee valitti että joka paikassa on piimä- ja kurapartojen jälkiä, noheihaloo, sillähän asuu kotona kaks Snautseria joil on parta - nojoo, mul viel aikas vähä mut kuiteski!!!

Sit ku se sininen kammotusotus lähti kotio eteisen kaapin kautta, tuli kylppärist sellanen punanen laiheliini jolla oli pitkä vaaleensininen tukka, sen kanssa äitee sitte taas kolusi ympäriämpäri, mut oudosti se laiheliinin tukka oli alas päin...??? Sit siltä irtos välil tukkaa, mutsi valitti että se on jo niin vanha se. Ja aina kun se mutsi valittaa meitin likasista parroista ni ei sitte kuiteska saatu pestä partoja isos punases kupis mis oli Iiihanaa vaahtoavaa vettä, ei kuulemma ollut se(kään) meille koirille tarkotettu. Ja me ku oltas pesty parta siinä, kerranki omatoimisesti, ja ehkä vähän maistettu... Siinä vadis äitee pesi sen laiheliinin tukkaa kuiteski aina välillä...

Päivärytmi oli muutenki ihan sekasin kun noi vieraat tuli eikä meinannu päiväruoka tulla ajallaan. Äitee sano että aamulla söitte nii myöhään, no ja mitäs sitten? jos mun maha on tottunu saamaan ruokaa klo 14.30 niin sillon on ruoka tultava, mitäs antaa aamuruoan myöhässä, häh?? (Nojaa, taidettii myö Arskan kaa nukkuu sinä aamuna kyl aikas pitkään...)

Sit ku noi vieraat oli lähteny, äitee oli kovasti tyytyväisen oloinen, mä en vaa tajuu vieläkä et miksköhän??? Kun se kuiteski sit valitti että väsyttää kamalasti ja selkä on kipee ja ja ja ties mitä muuta vaivaa. Mut sit se onneks sano ettei vähään aikaan tarvii tätäkään tehä, tarkottikohan se ettei noi vieraat tuu vähään aikaan meille?! JIPPII!! Toivottavasti se vähäänaikaan tarkottaa EIIKINÄ!!!

I HATE siivouspäivä!!!

Sitä sun tätä

Iivari on nyt 16 viikon ikäinen. Eilen käytiin ottamassa toiset rokotukset ja pikkuherra käyttäytyi erinomaisen siivosti ja reippaasti, kuten aina. Häntä heilui iloisesti niin odotushuoneessa omaa vuoroamme odottaessa kuin myös lääkäritädin tutkiessa ja stetoskoopilla kuunnellessa. Painoa on tähän mennessä kertynyt noin 8 kg ja korkeutta, hmmm, no isohkon käppänän verran ehkä.
Tänään oltiin Nummisissa, Nea trimmasi Artun, joka onkin nyt taas tosi hienon näköinen nakusteri kun lähti jöröjukkatukka ja muut ylimääräiset tursakekarvat pois. Artun riutuessa trimmipöydällä sai Iivari peuhata Nean luona käymässä olleen 5 kk ikäisen riisenipennun kanssa. Ja kyllähän kakarat hurvelsivatkin vauhdilla pitkin pihaa vaikka kuinka kauan, kunnes Iivari alkoi isomman seurassa väsähtää ja aika ajoin sen kovaäänisesti ilmoittikin leikkikaverilleen. Välillä meni Iivari pentuaitaukseen tuttuja tuoksuja nuuskuttelemaan, ja taisi kopissa muistella vauva-aikojaan sisarusten kanssa :)
Ensin huvi ja sitten työ - ja niinpä Iiskukin sitten pääsi (?) Nean käsittelyyn, vähän nypittiin pidempiä karvoja pois ja saksittiin silmien edestä karvoja. Aika rauhallisesti antoi hommat suorittaa, ehkä oli hyvä kun sai ensin pahimmat energiat purkaa hurveltamalla. Iiskulla kun toinen korva ei oikein ole tahtonut oikeaan asentoon asettua niin teippiä tuli pojalle korviin. Käsittelyn jälkeen Iivari 16 vkoa näyttää näin hienolta:
Iivari sai illalla korvateipeistä pienehkön kiukuttelukohtauksen ja vikisten hieroi niitä petiinsä, lattiaan ja ties mihin, mutta nyt näyttäisi tyytyneen kohtaloonsa, kaikkeahan sitä pitää komeutensa eteen kärsiä. Saa vaan nähdä miten kauan noiden kahden peuhaamisessa teipit kestää. Täytyypi huomenna suunnata kohti apteekkia ja ostaa lisää, muistin että mulla olisi rulla jossain vaan enpä ainakaan tähän hätään löytänyt.
Pojat tulevat edelleen toimeen erinomaisesti, näinköhän olisi että sielunveljet olisivat kohdanneet?! Niin ainakin vielä tuntuu kun kaikki hommat sujuu niiltä hienosti eikä mitään kähnäyksiä ole ollut. Iivari ei ole mikään vastaanpanija, vaan uskoo kerrasta kun vanhempi komentaa, vaan eipä tuon Artunkaan juuri tarvitse komennella, hyvin tuntuu sulassa sovussa menevän niin leluilla leikkiminen kuin puruluiden jakaminenkin. Monesti illalla se onkin Arttu joka on leikkikaveria vaille siinä vaiheessa kun Pikku-Ii on jo väsähtänyt. Aasku käy ensin nuuskuttamassa pikkuveljeä ja kun ei sieltä tule reaktiota, tuo isoparta mulle lelun että hei, leikitään.
Tokoiltu ja hakuiltu ollaan tunnollisen säännöllisesti. Tokossa edelleen pääsee Arttu ensin hommiin ja sitten joksikin aikaa tunnin lopussa Iivari. Viime torstaina oli treenin lopuksi leikkimielinen kisa jossa piti kouluttajan ohjeen mukaan käskeä koira istumaan tai maahan, hitain aina putosi siltä kierrokselta pois. Iivari toimi hienosti, ja voitti kisan. Maahanmeno sillä onkin nopea, taitaapi olla ihan hakutreenien ja makkararingin ansiota:=) Olin niin muka vakaasti päättänyt että Iivarista ei tule 'nakkikoiraa', mutta mutta... näyttääpi poika niin hyvin toimivan nameilla että katsotaan miten jatkossa käy... Lelut kun sitä ei kentällä kiinnosta pätkääkään, tai sitten on vika leikittäjässä... ?
Viime sunnuntaina hakutreenit oli ihan uudessa metsässä, ja olikin tosi mahtava metsä! Oli kiveä ja kalliota ja monenmoista uutta haastetta koirille, ja maalimiehille muuten myös! Artulle tehtiin 6 pistoa ja parta teki ihan hyvin töitä oudossa ja paljon vaikeammassa maastossa kuin mihin ollaan totuttu. Viimeinen pisto oli kallion päällä, mutta ihan hyvin nousi sekin ukko, ilman mitään apuja. Jätkä oli kyllä vielä seuraavana päivänäkin ihan poikki ja melkein koko maanantai menikin nukkuen ja rasituksista toipuen. Ei sen puoleen, huomasin itsekin että onpas tullut normaalia enempi liikuntaa. Meillä oli 4 aikuista koiraa, joille kaikille tehtiin varmaankin 5-7 pistoa ja kun normaalista totutussa maastossa mennään niin käypihän tuo kinttuihin jotka on enimmäkseen tasamaastoon tottunut. Sitä kun saa mennä aika haipakkaa että ehtii piiloon ennen kuin koira on keskilinjalla valmiina ja varsinkin oudossa maastossa hyvän piilon etsiminen vie aikansa, ja varsinkin jos suunnistusvaisto on kuten meikäläisellä...
Tällä kertaa oli pentujen vuoro vasta aikuispartojen jälkeen. Olihan Iivari toisaalta tehnyt alkuun jo oman hommansa tallauksessa viipottamalla Letun 11-viikkoisen Prima-pennun kanssa pitkin mättäitä. Ja Iistä olikin muuten mukavaa että kerrankin oli mukana joku joka oli häntä nuorempi :) Makkararingissä Iiskulla oli jo hieman enempi malttia hommassa ja jäi yhden ukon luo aina ehkä hiukka pitemmäksi aikaa kuin vain yhden namin verran. Tosi innostunut onkin pikkuparta tästä(kin) hommasta, niinkuin muuten ihan kaikesta, varsinkin jos toiveissa on saada jotain hyvää suuhunsa :=)

Iisku tuli komentamaan mudenkin petiin eli nyt hyvätyöt kaikille ja uudet uutiset uuden päivän myötä!

Onnistumisen iloa

Olen muutamana päivänä visusti pitänyt kameraa mukana lenkeillä ja yrittänyt ottaa pojista yhteispotrettia, mutta se on kieltämättä aika haasteellista puuhaa ilman apukäsiä. Arttu pysyy käskystä hyvin aloillaan, Iivari sen sijaan, hmmm, ei niinkään... Juuri kun ovat jotenkuten paikoillaan parrat samaan suuntaan, pomppaa williwiikari suuntaan tai toiseen:
Joskus sentään kameranainen ehtii räpsäistä kun molemmat ovat rauhassa, mutta yleensä silloinkaan eivät vahingossakaan katso samaan suuntaan, puhumattakaan siitä että katsoisivat kameraan:
No, jatketaan harjoittelua, ehkä se täysosumakuva sieltä joskus vielä tulee, jahka tuo Iisku vähän rauhottuu ja malttaa olla parisen sekuntia samassa paikassa :)

Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä. Aluksi pääsi Iivari Fia-siskonsa kanssa harjoittamaan tallaamisen jaloa taitoa. Tosin tällä kertaa penskat piti pitää remmissä kun mäen toisella puolella hurvelsi pari vuotiasta leonbergiä, eikä haluttu ottaa riskiä että juoksevat samoilla poluilla kun tuota kokoeroa kuitenkin jonkun verran on. Iivari meni makkararingissä kolmen ukon väliä terävää kolmiota, ja millä vauhdilla! Otti vain yhden tai kaksi namia kerrallaan kultakin ukolta, tietty aina hienosti maahan mennen, ja sitten hippulat vinkuen seuraavalle ukolle. Mulla oli kamera matkassa, mutta ei toivettakaan saada kunnon kuvia, sen verran oli vauhdikasta herran meno. Lisäksi olin säätänyt jotkut ihme asetukset uuteen kameraan ja kaikki kuvat oli omituisen tärähtäneitä ja ei niin hirmusen tarkkoja - vai oisko yksinkertasesti johtunu kuvaajasta, mene ja tiedä... Tässä kuitenkin pari kuvaa Iivarin mallikkaasta tyylistä, sekä ukko nimeltä Heli eli syksyn tyylikästä hakumuotia:)
Artun kanssa tehtiin ilmaisuja. Yli kuukauteen ei ole rullat ollu mukana kuvioissa kun ollaan opeteltu muita uusia juttuja, mm. tyhjiä pistoja. Sen takia halusin nähdä miten se näytölle lähtö nyt onnistuisi, kun siinähän on vähän ollut ongelmia. Ja hitsi vie, sehän ONNISTUI, yesss!!! Ekalle ukolle lähti kovalla innolla, otti hyvin rullan ja toi sen kauniisti sivulle. Ja kun lähetin näytölle lähti ekalla (!!) näytä-komennolla suoraan ukolle jossa sai mahtavat palkat ja kehut. Kyllä oli emo ylpiä:=) Tehtiin vielä kolme pistoa. Joka ukolta otti rullan ja toi sen hienosti, mutta viimisillä kerroilla vaati multa käskyn toiston näytölle lähdössä, muttei tarvittu kuitenkaan ukon apuja. Eli edistymistä on tapahtunut. Liekö jätkä tän rullatauon aikana tehnyt päässään mielikuvaharjoituksia vai miten lie herneet loksahtaneet kohdalleen kun nyt työskentely oli näin mainiota. Enkä sitten tiedä mikä vaikutus oli sillä että nyt en palkannut lainkaan rullan tuonnista muuta kuin annoin reilut sanalliset kehut. Ehkä sekin lisäsi motivaatiota päästä ukolle ja ruokapalkalle.

Viimeiselle näytölle lähtiessä kaikui taputukset metsässä, ai että oli hyvä mieli:) Yksinhän tätä hommaa ei tehdä, vaan kiitos ja kunnia edistymisestä kuuluu hyvälle treeniporukalle, eritoten Realle joka viikosta toiseen jaksaa meitä opastaa, ohjata ja kannustaa! Vuosihan tässä kohta ollaan tällä porukalla treenattu, ja koirat ja ukot on ehtinyt tulla tutuksi. Aina se edistyminen ja onnistuminen tuntuu hyvältä, oli se sitten oma koira tai kaverin. Ja sitähän tää treenaaminen on että välillä mennään eteenpäin isoin tai vähän pienemmin harppauksin, välillä sitte tulee niitä hetkiä että hohhoijjaa, minnekkäs se kaikki oppi on kadonnut... Ja juu, niissä tapauksissa yleensä kyllä saisi tämä mude katsoa peiliin :(
Meillä on porukka vähän kasvanut kun Iivarin äippä ja siskohan alotti kans hakuilun, ja Lettukin on Ritan kanssa jonkun kerran ollut mukana. Ihan kiva että on enempi porukkaa, pienellä väellä kun sitä on sitten koko ajan kiven takana tai kuusen alla piilossa niin jää kaikki toisille koirakoille annetut ohjeistukset ja vinkit keskilinjalla kuulematta. Niistä kun oppii ihan yhtä paljon, ellei enempikin kuin oman koiran treenaamisesta.

Treenin jälkeen kotona Iivari jaksoi vielä tutkia treenireppua josko pohjalle olisi nameja jäänyt
kun Arttu sen sijaan nukahti kesken puruluun syönnin
Tyhjiä pistoja treenattiin muutama viikko sitten, sekin meni ihan ok, mikäli jaksan enää muistaa. No ei ainakaan Arttu tyrinyt ihan kamalasti, se ehkä olisi jäänyt mieleen... Aikaisemmin kesällä oli kerran Rean toisesta hakuporukasta mukana voittajaluokassa kisaava Laura hoffinsa kanssa. Silloin pidettiinkin oikein tehotreenit, joka koiralle kuutisen pistoa, yleensähän meillä on ollut sellanen 3-4 pistoa / parta. Hyvää teki välillä treenata pitempään ja saatiin hyviä vinkkejä Lauralta kaikki, ainahan sitä uusi ihminen porukassa näkee koirat vähän erilailla ja osaa antaa erilaisia näkökulmia. Artulle tehtiin parit peräänlähdöt treenin lopuksi, Laura kun tykkäsi että lähtee vähän hitaasti ukolle. Ja sanoi että aamulla ruokaa vain puolikas annos että olisi tosi kova nälkä treeneissä. Tosin myös totesi että vähän tuhti on Arttu hakukoiraksi... No, Arskatti onkin ollut laihiksella että eiköhän tuo kohta täytä hyvän hakukoiran mitat. En ollut tota aamuruoan määrää ajatellutkaan, kun treenit nyt kesällä on vasta illansuussa, mutta varmasti pitää paikkansa. Pian kun siirrytään aamutreeneihin niin sittenhän automaattisesti on nälkä kun en koskaan aamulla anna ruokaa ennen treenejä.

No tulipas treenilöpinää kerrakseen. Pari päivää tässä ollaan nyt lomailtu, juu, todellakin Lomailtu, tosi mahtavaa vaihteeksi olla ilman erityisempiä aikatauluja ja tehdä sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan...

Jonkun mielestä poikien peuhaaminen näyttää pelottavalta - miksiköhän??

Viikon viipotuksia

Huhhuh, onpas ollut piiitkä ja hidaaaas viikko:( Mulle aina tää viiminen lomaa edeltävä viikko on yhtä tuskaa, ja iskee kamala lomanalusväsymys, tuntuu ettei jaksaisi enää yhtenäkään aamuna herätä kellonsoittoon. No, nyt on loma aluillaan ja kolme viikkoa aikaa tehdä just ja vaan sitä mitä sattuu huvittamaan. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia en ole tehnyt, juurikin sen takia ettei tulisi aikatauluista ressiä, kuhan ollaan, mennään, kyläillään ja kierrellään lähialueen lenkkimaastoja.

Nyt ainakin ilma on juuri sellainen kun tähän aikaan vuodesta pitääkin. Ja ei, en sienestä enkä marjasta, se ei ole syy miksi tähän aikaan vuodesta kesälomani pidän. Syksy vaan on talven ohella mun lempivuodenaika kun en niistä helteistä piittaa. Näillä säillä sitä jaksaa lenkkeilläkin enempi kuin kesäkuumalla.

Nyt näkee Iivarikin partsilta jo näin hyvin:

Eilen oli Iivarille taas uutta ja ihmeellistä touhua kun oltiin lastenvedoissa Laajalahdessa. Parroille tosin se oli enimmäkseen autovahtivuoro, mutta pääsiväthän nuo aika ajoin nuuskuttelemaan paikallisia tuoksuja ja olemaan halikoirinakin. Aurinkoisesta ilmasta huolimatta vetoja meille kertyi vain reilut 50 mutta olihan tuo kuitenkin ihan kelpo avaus syyskaudelle. Koko kesä onkin tuon harrastuksen osalta vietetty lomaa.

Illalla päätin lähteä pitkästä aikaa hautuumaan metsään lenkille, ajattelin ettei kai kukaan hullu siellä olisi kun jo alkoi hämärtää. No olihan siellä toisessa suunnassa äänestä päätellen useampikin koiruus lenkillä. Lähettiin sitten toista polkua pitkin hakkuualueen poikki ja siitä umpimetsään ja hautuumaan laitaa pitkin kotiin päin.

Iivarin tonkiessa ja kuopiessa
piti Arttu vahtia mahdollisten tunkeilijoiden varalta
Kotimatkalla tehtiin vielä parit 'piilarit', eli etsittiin nurmikon kätköihin kylvettyjä nappuloita.
Kotona Iivari näyttikin sitten tältä:
mutta Arttu jatkoi vielä tunnollisesti vahtivuoroaan:
Hyvin meitä kaikkia nukuttikin ja kello viisaroi jo puolta kahdeksaa kun herättiin sunnuntaihin. Pissatuksen ja aamupalan jälkeen lähdettiin hetimmiten nauttimaan aurinkoisesta aamusta. Tällä kertaa suunnattiin ensin Rampakan metsään ja sen poikki sähkön alueen nurmikoille.
Nyt on lihapata liedellä muhimassa, ja pojat nukkumassa. Illalla onkin sitten parin viikon tauon jälkeen taas hakutreenit. Täytyy päivällä käydä kaupassa kun eilen unohdin ostaa palkkasydäntä Artulle, vaikka melkein sen takia eilen kaupassa kävin, kas kun en taas ostoslistaa kirjottanut niin sehän sitten unohtui.

Treenailuista ja muista lomahommeleista päivityksiä myöhemmin.
Aurinkoista sunnuntaita!