Onnistumisen iloa

Olen muutamana päivänä visusti pitänyt kameraa mukana lenkeillä ja yrittänyt ottaa pojista yhteispotrettia, mutta se on kieltämättä aika haasteellista puuhaa ilman apukäsiä. Arttu pysyy käskystä hyvin aloillaan, Iivari sen sijaan, hmmm, ei niinkään... Juuri kun ovat jotenkuten paikoillaan parrat samaan suuntaan, pomppaa williwiikari suuntaan tai toiseen:
Joskus sentään kameranainen ehtii räpsäistä kun molemmat ovat rauhassa, mutta yleensä silloinkaan eivät vahingossakaan katso samaan suuntaan, puhumattakaan siitä että katsoisivat kameraan:
No, jatketaan harjoittelua, ehkä se täysosumakuva sieltä joskus vielä tulee, jahka tuo Iisku vähän rauhottuu ja malttaa olla parisen sekuntia samassa paikassa :)

Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä. Aluksi pääsi Iivari Fia-siskonsa kanssa harjoittamaan tallaamisen jaloa taitoa. Tosin tällä kertaa penskat piti pitää remmissä kun mäen toisella puolella hurvelsi pari vuotiasta leonbergiä, eikä haluttu ottaa riskiä että juoksevat samoilla poluilla kun tuota kokoeroa kuitenkin jonkun verran on. Iivari meni makkararingissä kolmen ukon väliä terävää kolmiota, ja millä vauhdilla! Otti vain yhden tai kaksi namia kerrallaan kultakin ukolta, tietty aina hienosti maahan mennen, ja sitten hippulat vinkuen seuraavalle ukolle. Mulla oli kamera matkassa, mutta ei toivettakaan saada kunnon kuvia, sen verran oli vauhdikasta herran meno. Lisäksi olin säätänyt jotkut ihme asetukset uuteen kameraan ja kaikki kuvat oli omituisen tärähtäneitä ja ei niin hirmusen tarkkoja - vai oisko yksinkertasesti johtunu kuvaajasta, mene ja tiedä... Tässä kuitenkin pari kuvaa Iivarin mallikkaasta tyylistä, sekä ukko nimeltä Heli eli syksyn tyylikästä hakumuotia:)
Artun kanssa tehtiin ilmaisuja. Yli kuukauteen ei ole rullat ollu mukana kuvioissa kun ollaan opeteltu muita uusia juttuja, mm. tyhjiä pistoja. Sen takia halusin nähdä miten se näytölle lähtö nyt onnistuisi, kun siinähän on vähän ollut ongelmia. Ja hitsi vie, sehän ONNISTUI, yesss!!! Ekalle ukolle lähti kovalla innolla, otti hyvin rullan ja toi sen kauniisti sivulle. Ja kun lähetin näytölle lähti ekalla (!!) näytä-komennolla suoraan ukolle jossa sai mahtavat palkat ja kehut. Kyllä oli emo ylpiä:=) Tehtiin vielä kolme pistoa. Joka ukolta otti rullan ja toi sen hienosti, mutta viimisillä kerroilla vaati multa käskyn toiston näytölle lähdössä, muttei tarvittu kuitenkaan ukon apuja. Eli edistymistä on tapahtunut. Liekö jätkä tän rullatauon aikana tehnyt päässään mielikuvaharjoituksia vai miten lie herneet loksahtaneet kohdalleen kun nyt työskentely oli näin mainiota. Enkä sitten tiedä mikä vaikutus oli sillä että nyt en palkannut lainkaan rullan tuonnista muuta kuin annoin reilut sanalliset kehut. Ehkä sekin lisäsi motivaatiota päästä ukolle ja ruokapalkalle.

Viimeiselle näytölle lähtiessä kaikui taputukset metsässä, ai että oli hyvä mieli:) Yksinhän tätä hommaa ei tehdä, vaan kiitos ja kunnia edistymisestä kuuluu hyvälle treeniporukalle, eritoten Realle joka viikosta toiseen jaksaa meitä opastaa, ohjata ja kannustaa! Vuosihan tässä kohta ollaan tällä porukalla treenattu, ja koirat ja ukot on ehtinyt tulla tutuksi. Aina se edistyminen ja onnistuminen tuntuu hyvältä, oli se sitten oma koira tai kaverin. Ja sitähän tää treenaaminen on että välillä mennään eteenpäin isoin tai vähän pienemmin harppauksin, välillä sitte tulee niitä hetkiä että hohhoijjaa, minnekkäs se kaikki oppi on kadonnut... Ja juu, niissä tapauksissa yleensä kyllä saisi tämä mude katsoa peiliin :(
Meillä on porukka vähän kasvanut kun Iivarin äippä ja siskohan alotti kans hakuilun, ja Lettukin on Ritan kanssa jonkun kerran ollut mukana. Ihan kiva että on enempi porukkaa, pienellä väellä kun sitä on sitten koko ajan kiven takana tai kuusen alla piilossa niin jää kaikki toisille koirakoille annetut ohjeistukset ja vinkit keskilinjalla kuulematta. Niistä kun oppii ihan yhtä paljon, ellei enempikin kuin oman koiran treenaamisesta.

Treenin jälkeen kotona Iivari jaksoi vielä tutkia treenireppua josko pohjalle olisi nameja jäänyt
kun Arttu sen sijaan nukahti kesken puruluun syönnin
Tyhjiä pistoja treenattiin muutama viikko sitten, sekin meni ihan ok, mikäli jaksan enää muistaa. No ei ainakaan Arttu tyrinyt ihan kamalasti, se ehkä olisi jäänyt mieleen... Aikaisemmin kesällä oli kerran Rean toisesta hakuporukasta mukana voittajaluokassa kisaava Laura hoffinsa kanssa. Silloin pidettiinkin oikein tehotreenit, joka koiralle kuutisen pistoa, yleensähän meillä on ollut sellanen 3-4 pistoa / parta. Hyvää teki välillä treenata pitempään ja saatiin hyviä vinkkejä Lauralta kaikki, ainahan sitä uusi ihminen porukassa näkee koirat vähän erilailla ja osaa antaa erilaisia näkökulmia. Artulle tehtiin parit peräänlähdöt treenin lopuksi, Laura kun tykkäsi että lähtee vähän hitaasti ukolle. Ja sanoi että aamulla ruokaa vain puolikas annos että olisi tosi kova nälkä treeneissä. Tosin myös totesi että vähän tuhti on Arttu hakukoiraksi... No, Arskatti onkin ollut laihiksella että eiköhän tuo kohta täytä hyvän hakukoiran mitat. En ollut tota aamuruoan määrää ajatellutkaan, kun treenit nyt kesällä on vasta illansuussa, mutta varmasti pitää paikkansa. Pian kun siirrytään aamutreeneihin niin sittenhän automaattisesti on nälkä kun en koskaan aamulla anna ruokaa ennen treenejä.

No tulipas treenilöpinää kerrakseen. Pari päivää tässä ollaan nyt lomailtu, juu, todellakin Lomailtu, tosi mahtavaa vaihteeksi olla ilman erityisempiä aikatauluja ja tehdä sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan...

Jonkun mielestä poikien peuhaaminen näyttää pelottavalta - miksiköhän??