Iivari on nyt 16 viikon ikäinen. Eilen käytiin ottamassa toiset rokotukset ja pikkuherra käyttäytyi erinomaisen siivosti ja reippaasti, kuten aina. Häntä heilui iloisesti niin odotushuoneessa omaa vuoroamme odottaessa kuin myös lääkäritädin tutkiessa ja stetoskoopilla kuunnellessa. Painoa on tähän mennessä kertynyt noin 8 kg ja korkeutta, hmmm, no isohkon käppänän verran ehkä.
Tänään oltiin Nummisissa, Nea trimmasi Artun, joka onkin nyt taas tosi hienon näköinen nakusteri kun lähti jöröjukkatukka ja muut ylimääräiset tursakekarvat pois. Artun riutuessa trimmipöydällä sai Iivari peuhata Nean luona käymässä olleen 5 kk ikäisen riisenipennun kanssa. Ja kyllähän kakarat hurvelsivatkin vauhdilla pitkin pihaa vaikka kuinka kauan, kunnes Iivari alkoi isomman seurassa väsähtää ja aika ajoin sen kovaäänisesti ilmoittikin leikkikaverilleen. Välillä meni Iivari pentuaitaukseen tuttuja tuoksuja nuuskuttelemaan, ja taisi kopissa muistella vauva-aikojaan sisarusten kanssa :)
Ensin huvi ja sitten työ - ja niinpä Iiskukin sitten pääsi (?) Nean käsittelyyn, vähän nypittiin pidempiä karvoja pois ja saksittiin silmien edestä karvoja. Aika rauhallisesti antoi hommat suorittaa, ehkä oli hyvä kun sai ensin pahimmat energiat purkaa hurveltamalla. Iiskulla kun toinen korva ei oikein ole tahtonut oikeaan asentoon asettua niin teippiä tuli pojalle korviin. Käsittelyn jälkeen Iivari 16 vkoa näyttää näin hienolta:
Iivari sai illalla korvateipeistä pienehkön kiukuttelukohtauksen ja vikisten hieroi niitä petiinsä, lattiaan ja ties mihin, mutta nyt näyttäisi tyytyneen kohtaloonsa, kaikkeahan sitä pitää komeutensa eteen kärsiä. Saa vaan nähdä miten kauan noiden kahden peuhaamisessa teipit kestää. Täytyypi huomenna suunnata kohti apteekkia ja ostaa lisää, muistin että mulla olisi rulla jossain vaan enpä ainakaan tähän hätään löytänyt.
Pojat tulevat edelleen toimeen erinomaisesti, näinköhän olisi että sielunveljet olisivat kohdanneet?! Niin ainakin vielä tuntuu kun kaikki hommat sujuu niiltä hienosti eikä mitään kähnäyksiä ole ollut. Iivari ei ole mikään vastaanpanija, vaan uskoo kerrasta kun vanhempi komentaa, vaan eipä tuon Artunkaan juuri tarvitse komennella, hyvin tuntuu sulassa sovussa menevän niin leluilla leikkiminen kuin puruluiden jakaminenkin. Monesti illalla se onkin Arttu joka on leikkikaveria vaille siinä vaiheessa kun Pikku-Ii on jo väsähtänyt. Aasku käy ensin nuuskuttamassa pikkuveljeä ja kun ei sieltä tule reaktiota, tuo isoparta mulle lelun että hei, leikitään.
Tokoiltu ja hakuiltu ollaan tunnollisen säännöllisesti. Tokossa edelleen pääsee Arttu ensin hommiin ja sitten joksikin aikaa tunnin lopussa Iivari. Viime torstaina oli treenin lopuksi leikkimielinen kisa jossa piti kouluttajan ohjeen mukaan käskeä koira istumaan tai maahan, hitain aina putosi siltä kierrokselta pois. Iivari toimi hienosti, ja voitti kisan. Maahanmeno sillä onkin nopea, taitaapi olla ihan hakutreenien ja makkararingin ansiota:=) Olin niin muka vakaasti päättänyt että Iivarista ei tule 'nakkikoiraa', mutta mutta... näyttääpi poika niin hyvin toimivan nameilla että katsotaan miten jatkossa käy... Lelut kun sitä ei kentällä kiinnosta pätkääkään, tai sitten on vika leikittäjässä... ?
Viime sunnuntaina hakutreenit oli ihan uudessa metsässä, ja olikin tosi mahtava metsä! Oli kiveä ja kalliota ja monenmoista uutta haastetta koirille, ja maalimiehille muuten myös! Artulle tehtiin 6 pistoa ja parta teki ihan hyvin töitä oudossa ja paljon vaikeammassa maastossa kuin mihin ollaan totuttu. Viimeinen pisto oli kallion päällä, mutta ihan hyvin nousi sekin ukko, ilman mitään apuja. Jätkä oli kyllä vielä seuraavana päivänäkin ihan poikki ja melkein koko maanantai menikin nukkuen ja rasituksista toipuen. Ei sen puoleen, huomasin itsekin että onpas tullut normaalia enempi liikuntaa. Meillä oli 4 aikuista koiraa, joille kaikille tehtiin varmaankin 5-7 pistoa ja kun normaalista totutussa maastossa mennään niin käypihän tuo kinttuihin jotka on enimmäkseen tasamaastoon tottunut. Sitä kun saa mennä aika haipakkaa että ehtii piiloon ennen kuin koira on keskilinjalla valmiina ja varsinkin oudossa maastossa hyvän piilon etsiminen vie aikansa, ja varsinkin jos suunnistusvaisto on kuten meikäläisellä...
Tällä kertaa oli pentujen vuoro vasta aikuispartojen jälkeen. Olihan Iivari toisaalta tehnyt alkuun jo oman hommansa tallauksessa viipottamalla Letun 11-viikkoisen Prima-pennun kanssa pitkin mättäitä. Ja Iistä olikin muuten mukavaa että kerrankin oli mukana joku joka oli häntä nuorempi :) Makkararingissä Iiskulla oli jo hieman enempi malttia hommassa ja jäi yhden ukon luo aina ehkä hiukka pitemmäksi aikaa kuin vain yhden namin verran. Tosi innostunut onkin pikkuparta tästä(kin) hommasta, niinkuin muuten ihan kaikesta, varsinkin jos toiveissa on saada jotain hyvää suuhunsa :=)Iisku tuli komentamaan mudenkin petiin eli nyt hyvätyöt kaikille ja uudet uutiset uuden päivän myötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti