Kovalla tohinalla ja innoissaan nausterit möyriikin lumessa ja etsii kadotettuja tavaroitaan. Noita UKUn pikkujouluista lahjaksi saatuja leluja kun ei muuten ole näkyvillä niin Arttu tykästyi omaansa niin että vaan nutuutti sitä suussaan eikä juur malttanu antaa sitä uudelleen piilotettavaksi. Ja siitäkös Iivari kiinnostui, Arskan piippi kun olikin tietty se parempi. Arttu se sitten taas ei tuosta yhtään tykännyt ja räsähteli Iivaria kauemmaksi että saisi rauhassa makustella leluaan.
Ainakaan Iivaria ei yhtään haittaa että ovat korviaan myöten hangessa. Mieluusti Arttukin kinoksissa pomppii ja kaivaa, mutta yrittää kuitenkin käyttäytyä hivenen aikuisemmin ja hillitymmin. Eihän sitä nyt sovi snautserin 4,5 v sentään ihan miten tahansa hillua ihmisten ilmoilla joten suosiolla jättää hillumiset pienemmälleen. Tai tätä nykyä pitäis kai jo sanoa isommalleen, Iivari kun taitaa olla jopa kokonaisen sentin verran Arttua korkeampi. Vaikka pieneltähän se mun silmiin Iisku näyttää Arttuun verrattuna kun on vielä sellanen rimpula.
Iivarin eteisen tuunausinspiraatio näyttää laantuneen, ja eteinen on -yllätysyllätys- jo hyvän aikaa ollut samoissa kuoseissa. Liekö hetkellistä vai onko penska sittenkin huomannut ettei ollutkaan sen juttu, tai onko jo kenties aikuistumassa? Suunnilleen saman ikäisenähän Arttukin aikoinaan lopetti omat tuunauksensa. Ja siihen mihin Arskan urakka jäi, siitä Iisku nyt siis kiitettävästi jatkoi. Oliskohan toi 8kk ja risat snautsereilla ikä jolloin mietitään ”mikä musta isona tulee”?Mene ja tiedä, mutta nyt ei täällä tosissaan ole mitään pahantekoja harrastettu, kopkop koputellaas nyt kuiteskin välillä vähän puuta. Jotain pientä vekkulia sentään päivisin touhutaan, tiedä sitten onko asialla nuorempi vai vanhempi vaiko molemmat. Harva se päivä on koirahuoneen sängystä levitetty petivaatteet petauspatjoineen kaikkineen lattialle, kas leiriähän pojat leikkii. Myös eteisen käytävämattoon on silloin tällöin nyrhitty uusia reikiä ja matto on yleensä päivän päätteeksi taitettu siististi kasaan keskelle eteistä, ikään kuin valmiiksi ulos vientiä varten. No tampata tai tuulettaa ei tota mattoa enää tarvitse, on siinä jo sen verran hyvät tuuletusaukot pitkin mattoa joista myös kätevästi isoimmat roskat soljuu läpi. Olihan mulla suunnitelmissa joskus vielä isokin eteisen matto lattialle levittää, mutta se odottaa uutta tulemistaan partsilla jäätyneenä lumikasan alla. Kuka lie sen unohtanut sinne kun talvi yllätti... Katotaan onko siitä matoksi enää laisinkaan, ainakin se on hyvin tuuletettu. Mattohiirelle pitäisi tietty opettaa että mattoja EI jyrsitä, mutta kun se ei koskaan tee sitä kun olen kotona niin mitäs teet? Siispä mattokauppaan ei kande ihan vielä mennä, ehkä parin vuoden päästä meidänkin eteisessä komeilee uudet, ja ihan EHJÄT matot.
Aamuisin aamu-unisen Artun vielä vedellessä makkarissa sikeitä on Iivari äiteen innokas pikkuapulainen. Se kun tietää että äitee on aamusin vähän kireä kiireestä niin mieluusti touhuaa apuna. Yhtenäkin aamuna tuli Iisku koirahuoneesta ylpeästi pää pystyssä vetäen isoa kasaa märkiä pissapapereita perässään, yöpissat pitkin lattioita valuen… Hymyilyttämäänhän siinä väkisinkin rupesi, eikä auttanut muu kuin alkaa luututa lattiaa. Kylppärissä Iivari on mukana föönausoperaatiossa, tosin vähän vielä epäluuloisesti tuijottaa mokomaa ilmaa puhaltavaa vekotinta ja pakittaa kun ilmavirta osuu partaan.Imuriakin Iivari on jo oppinut sietämään. Varuiksi pakenee kyllä joka kerta kun siivouskomeron aukaisee vaikka vaan pesuainetta ottaakseen ja ryntää heti toisaalle kun huomaa että nyt on taas se ikävä aika viikosta että imuri laitetaan mölyämään. Enää ei kyllä kauhusta kilju niin kuin pikkupenskana ja uskaltaa jopa tulla samaan huoneeseen, hetkeksi jopa ihan imurin viereen kun vaikka jotain pehmolelua imuroi. Yleensä pysyy kyllä kunnioittavan välimatkan päässä ja mieluusti niin kaukana kuin mahdollista. Arttu sitten sille välillä näyttää mallia ja alkaa vanhaan tapaansa haukkuen syöksähdellä kohti suutinta, se kun ei imuria ole koskaan pelännyt, ja pitäähän se pikkuveikalle myös näyttää. Kauan ei jaksa Arttukaan enää moista touhua ja yleensä käykin nukkumaan, tietysti johonkin mistä en vielä ole ehtiny imuroida, ja siitähän herra ei sitten hevillä siirry, edes siivoojan tieltä.
Tässä ollaan mielenkiinnolla seurattu meidän taloyhtiön remontin etenemistä joka tosta naapuritalosta alkoi vajaa kuukausi sitten. No onhan ne sentään tässä ajassa jo saanu jonkun verran telineitä pystyteltyä, mutta aika hitaasti tuntuu projekti etenevän. Saa nähdä miten jatkossa aikataulu pitää ja ehtiikö kesä vaihtua syksyksi ennenkun meidän talon ympäröivät telineillä ja hupuilla. Mua se ei haittais sen puoleen lainkaan, mieluummin syksyn pimeydessä kuin heinäkuun helteillä niin kuin nyt on aikataulu.Heh, kuulisittepa missä mekkalassa tätä kirjotan. Poikien iltapainia säestää aina merkillinen ulinaähinäölinä kun toisiaan kyljellään maaten hampailevat ja tassuttavat. Arttu päästää ensiksi aivan uskomattomia kiekaisuja ja Iivari pian seuraa ensin vähän matalammalla äänellä ja lopuksi ulvoen suden lailla. Tää nyt on onneksi vähän hiljasempaa kuin se haukkumisrällääminen mitä aiemmin harjottivat ja joka kuului varmaan aika kivasti naapureillekin, anteeksi vaan naapurit! No, eiköhän nuo kohta tuosta hiljene kunhan saavat iltaseremoniansa suoritettua, joten hyvää yötä teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti