että kun laittaa tarpeeks päälle niin ei pääse kylmä yllättämään, mutta sitten onkin olo kuin michelin-mammalla eikä meinaa pääkään kääntyä kunnolla ja sitä mennä tönkötetään etiäpäin hieman kankeella askeleella. Tehtiin äsken vain pikainen korttelinympäryslenkki ja jo senkin aikana meinas poikain tassut jäätyä. Pieniä jääpalloja piti sitten pysähtyä anturoitten välistä poistelemaan tuon tuosta kun nostelivat tassujaan. Arttua ei moiset heti vaivaa, mutta Iivari ei siedä että tassuissa on mitään ylimääräistä. Samoin kun sitä häiritsee ihan pienetkin rähmäkikkarat silmäkulmassa ja poskella, nehän on sieltä saatava oitis pois ja hieroo partaansa tassuillaan jos siellä vähänkin ylimääräistä kamaa on.Nähtiin muuten aaaivaan ihaanaa mustahopee käppänän pentu, jolla ikää vasta 4 kk. Voi että, oli se suloinen (vaikka eihän mulla pentukuume ole), mitä nyt siitä toppatakin alta pimiässä pystyi näkemään! Ja reipas kaveri kuten käppänät yleensä, eipä tuo juurikaan kavahtanut vaikka
molemmat pojat sitä tervehtivät, eikä noiden tervehdykset aina siitä rauhallisemmasta päästä ole. Iivarihan se varsinkin omaan tapaansa innostui enempikin riekkumaan pienen kanssa, Artun osoittaessa taas olevansa jo aikuinen jota ei moiset pentutouhut kiinnosta, vaikka kiinnostaahan sitä... Iivari nyt on aina innoissaan kun on joku itseään nuorempi, saapi kerrankin olla se vanhempi osapuoli ja vähän näyttää mallia miten leikitään :=)On se vaan ihanaa että on taas viikonloppu! Paitsi että mulla on jälleen se tylsä viikonloppulentsu, sama juttu ku monasti viime talvena. Viikolla ei ole mitään vaivaa (paitsi se yleinen arkiväsymys...), mut annas olla kun viikonloppuvapaat lähestyy niin johan alkaa viluttaa ja aivastuttaa ja niiskututtaa ja kuumottaa ja olo on totaalisen vetämätön. No onhan tässä kiireisiä työpäiviä takana (ja edessä) että kylhän ne veronsa vie. Ja täytyy kyllä myöntää ettei ikävuodet näköjään yksin tule, eli ei sitä aina jaksa enää entiseen malliin, ja toipuminen vie enempi aikaa. Vaan eipä noita tarvii eikä ehdi murehtia ja pohtia kun pakkaa itsensä michelin-mamman tyyliin ja ponkaisee snakusterien kanssa lenkille, kyllähän sinne hankeen kaikki ressit ja lentsun poikaset mainiosti uppoaa!
En tosissaan yleensä palele herkästi mut tossa aiemmin illalla oli sen verta vilunen olo että piti pistää ihan fleecetakki päälle, ja siitäkös Iisku innostui. Jostain syystä se rrrrakastaaaa fleeceä ja oli ihan hulvaton, hyppi ja pomppi mua vasten ja nutuutti hihasta. Hmh, mieltymykset kullakin.
Joten lämmintä ylle ja alle ja viikonlopun viettoon! Pirteätä sellaista toivotamme kera snautserien veljeshalin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti