Kuvia tylsästi vaan sisätiloista kun ei ole taas tullut otettua kameraa mukaan lenkeille. Joskos viikonloppuna kelit suosis kuvailua muutenkin kuin snakupainista kotosalla. Kuten alempana olevista otoksista huomaa, niin Arttu on vähän ryytynyt välillä kuvailuun eikä poseeraus jaksa kovin herraa innostaa. Iivari sen sijaan malttaa jo hetkisen olla aloillaankin eikä heti ryysää kohti kameran linssiä, joka sekin kyllä on saanut Iiskun pusuista osansa:)
Nyt vois kait lallatella "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?" kun vesisateessa äsken iltapissat tehtiin, tai sellasta rännän ja veden sekotustahan tuo oli mitä taivaalta tippui. Onpa se aika jännä välillä vesisateessakin kävellä, eipä ole Vettä satanutkaan sitten äiteemuistiin. Tai no, ei tuo kyllä kovin kivaa helmikuussa ole, varsinkin kun pian taas varmaankin pakastaa niin jopas onkin sitten mielenkiintoisen liukkaat polut ja tosi lystiä kun saa taiteilla pystyssä pysyäkseen, mitä muuten ei tänä talvena olekkaan tarvinnu vielä tehdä.
Paitsi vesisade, niin muitakin outoja kummastuksia on tänään lenkillä nähty, nimittäin ihmisiä talojen katoilla lumia pudottamassa. Näitähän on poikain pitäny sitte hiljaa uristen tiirailla ja tutkailla, että mitä ihmettä ne ihmiset noin ylhäällä touhuaa - tahtoo kans! Lisäksi satuttiin reitille missä tehdään tietöitä ja iiisooo kauhakuormaaja tai joku sellanen oli jätetty kävelytien varteen odottamaan maanantaiaamun uurastajia. Sekös olikin Iivarista kumma vekotin, kaamee hirviö keskellä meidän lenkkireittiä! Reippaastihan tuo tuli sitten äiteen ja Artun keralla moista härpäkkää tutkaamaan ja pian totesi ettei se pieniä snautsereita kitaansa niele kuitenkaan.
En tiedä lumitilannetta meidän talon katolla, paitsi että paljon sitä siellä lienee eikä tietääkseni ole kukaan ollu sitä sieltä pois pudottamassa, mutta kun äsken käytiin lenkillä oli alaoveen ilmestynyt parvekkeiden katon päällä olevasta lumesta varoittava lappu. Kotiin tultua piti asia tarkistaa, ja toden totta, aikamoinen lumilippa siellä onkin! Toivottavasti putoaa pian alas ettei tarvii pelätä noiden kahden saavan lumivyöryä niskaansa partsilla partioidessaan. Ja onhan meillä partsillakin aikamoiset kinokset kun ei niitä kukaan ole sieltä pois putsannut. Pojat onkin nyt ruvennu siellä lumessa keskenään peuhaamaan, ja hitsi kun se partsin lattialta rapsutettu lumi maistuukin hyvältä!
Ollaan saatu tällä viikolla paljon kivoja viestejä ja kuvia partasukulaisilta, niin Artun pojilta kuin Iivarin sisaruksiltakin. Tosi kiva kuulla mitä kavereille kuuluu ja edes kuvista nähdä miltä muut penskat näyttää, suurin osa kun kuiteskin asuu niin kaukana ettei olla päästy vielä kuonotusten tapaamaan. Eli ei se suku aina pahin ole:) Ihan on huono omatunto kun olen ite niin saamaton ja hidas viesteihin vastaaja... Sama kun välillä ei meinaa saada mitään tekstiä blogiinkaan. Mielessä on kyllä paljonkin asiaa mistä haluaisi kirjoittaa, mutta sitten kun istuu koneen ääreen, raksuttaa aivot ihan tyhjää. Eikä sitä iltasin kauheesti huvita koneen ääressä enää istua kun koko päivän töissä töllöä joutuu tuijottamaan. No seliseli, myönnettävähän se on että Saamattomuutta se vain kaikki on :(
Telkkari pauhaa olympialaista lätkämatsia, onkohan toinen vai jopa kolmas kerta kun noita kisoja tänä vuonna seuraan avajaisten lisäksi. Tai no seuraan ja seuraan, tuossahan toi sivussa itsekseen pauhaa. Mitenkäs tässä nyt moista urheilua pystyy seuraamaankaan kun keskellä yötä pitäis telkkarin ääressä kökkiä, ei onstu meikäläiseltä enää minkään sortin valvominen kun pitää aamuvarhaisella itsensä työmaailmaan pungertaa. Eipähän noissa nyt maanmiesten kannalta suurempaa katsottavaa ole ollukkaan, niin kuin ei nytkään, jokos se kuudes osuma posahti nyt suomalaisten maaliin (onneksi ei ollu tarkotus matsia katsoakaan)... eli se on sitten siinä, paree laittaa koko toosa kiinni. Onhan noita isoja kisoja tullut aikaisemmin aika tiiviistikkin seurattua, aina sillon kun tulee edes jotenkin inhimilliseen aikaan. Tietty tunnelmahan niissä aina on, vaikkakin vain tv:n välityksellä ja vaikkei suomalaiset pärjäiskään niin tarttuuhan se kisafiilis kuitenkin ja ainakin kiva katsoa hienoja maisemia.
Pojat kepsahtivat molemmat tahoilleen nukkumaan ja munkin silmät kertoo jo samaa, eli alkaa unihiekka hiertää luomia joten pehkuihinhan se on painuttava jotta huomenna taas jaksaa vauhtipartojen matkassa. Parroilla onkin kivaa luvassa kun pidetään Pirjolla UKU-kokousta mätsäristä sun muusta, niin pääsevät pitkästä aikaa käppänätyttöjen pariin. Siitäkös se riemu syntyy :=) Mutta nyt ei meinaa silmät enää auki pysyä joten ei muuta kuin hyvät yöt ja rentouttavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti