Ei tuottanut tulosta Iivarin ja Selman tapailut. Ei se luonto näköjäns aina tikanpoikaa puuhun ajakaan, kuin ei tätä snautserinpoikaakaan, eikä kaikki mene niinkun ihmiset suunnittelee, toivoo ja haluaa. Iivarilla kun ei ollut aikeitakaan suvunjatkamishommaan vaikka sai viettää koko viikonlopun Selman seurassa. Selman, joka kyllä kovasti sulhonsa edessä keimaili ja Iippaa liehitteli. Eli aikakin olisi ollut otollinen. Mutta ei, tätä herraa ei kiinnostanut pätkän vertaa. Leikki vain, välillä kävi neitoa haistelemassa ja vähän lipasemassa mutta oli sitten enempi sitä mieltä että hohhoijjaa, voisinpa jo tästä kotiinki lähteä. Ja kun menin sitä tänään iltapäivällä hakemaan, jätkä oli heti jo aitauksen ovella vinkumassa pois eikä paljon peräänsä katsellu. Selman jätti sinne yksikseen haukkumaan. Varsinainen gentlemanni...
Kotiin päästyä sulhokokelas oli lähinnä helpottuneen oloinen. Ja erittäin, erittäin väsynyt. Nukkui putkeen monta tuntia eikä jaksanu piitata edes pihan tai rappukäytävän äänistä. Mammanpoikakos tuo sittenkin on? ;)
Kyllä harmittaa, vietävästi... Enkä todennäköisesti ole ainoa. Vaan minkäs sille tekee. Näin siis kävi tämän lemmentarun.
Mutta nyt, me käymme loman viettohon:=)
2 kommenttia:
Niinku sanoin...mulla on Iivarin kans sopimus..;)Meille kun ei vielä voi pentua ottaa.. Tai miksei vois...aina mahtuu yksi snautseri;))
Te ootte ilmeisesti Iipan kaa jotain salasopimuksia tehny;) Vaikka kyllähän yksi pieni snautserinpentu joukkoon mahtus, saispahan paitsi Oskulta, niin pappa-Neroltaki oivaa opastusta snautserielämään...
Lähetä kommentti