Eilen tehtiin kevään eli vuoden ensimmäinen luontoretki Keinukalliolle. Koko talvenhan ne reitit on hiihtäjien
käytössä joten ei olla siellä sitten syksyn edes käyty. Tosin autolle
tullessa parkkiksella tapaamamme ps-snautseritytön omistajat sanoi että
läheisillä pelloilla oli talvella lumikelkan tekemät reitit joilla sai
kävellä. Eipä ollu tuosta tietoa, täytyy muistaa ensi talvena.
Yöllä
oli satanu, mutta aamulla taivas vain harmaa, vettä ei siis enää tullut ja
muutenkin ihan passeli keli snautserien kanssa taivaltamiseen. Pojat saivat liinat peräänsä ja äiteellä kesti tovin että oppi taas niiden kanssa toimimaan ja tarvittaessa kerimään ja päästämään pitkää ettei olisi ollu kaikki liinametrit tassuissa solmussa. Tyydyttiin tallustamaan enempi tasamaata, seuraavalla kerralla otetaan kohteeksi iso mäki ja sen päälle kapuaminen. Pitkälle iltapäiväänhän retkellä meni kun vielä kaupassa käytiin, vaikka heti aamusta liikkeelle lähettiin. Aterioinnin jälkeen olikin porukka hiljaista ja levolla iltaan saakka.
Kaksi mustaa snautseria marssi näin, metsäistä tietä eteenpäin.
rinnakkain
ja peräkkäin
Hophop hoputtaa Iivari, vauhtia!
Ja eihän mikään metsäsamoilu ole mitään ellei välillä pysähytä, nautita kevääseen heräävästä luonnosta, kuunnella lintujen laulua (olipa ihan outojakin piipityksiä joukossa), haistella mättäiden tuoksuja ja etsitä namejakin kasvillisuuden seasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti