Ja eihän sille sitten taas mitään voi että kun loma loppuu se loppuu ja on virittäydyttävä pikkuhiljaa palaamaan sorvin ääreen. Turha sanoakaan että loma meni hyvin, mutta aaaivan liian nopeasti...
Täytyy muuten kehaista noita snautserinpoikia, ne kun on rauhottunu rutkasti tän kevään aikana. Riippuu tietty paljon vastaantulijasta, mutta pahimpiin aikoihin verrattuna ärhäkät sanomiset on aika vähissä, eivätkä vedä sellasia kierroksia etteivät kuulisi / tajuisi mitä sanon. Eilenkin aamulla tuli vastaan nuori musta snautseriuros ja sekin sai mennä ohi todella vähällä kommentoinnilla. Mistä kyllä todentotta hämmästyin. Voitiin jopa jäädä sen emännän kanssa pari sanaa vaihtamaan, nämä kun oli ihan hiljaa. Aiempina aikoina ei metelin yli olisi kuullut ihmispuhetta. Kai tässä tehty työ alkaa näyttää tulosta - erittäin erittäin hitaasti mutta varmasti näemmä tätä polkua noiden kanssa kuljetaan. Viime aikoinahan olen rauhallisesta käytöksestä aika ajoin palkannut namilla. Näyttäsi näihin tehoavan. Toisaalta, eiköhän tuo ikäkin tehtävänsä. Joku on mulle joskus sanonut että kun snaku täyttää 7 v niin se rauhottuu. Artulla tuohon rajapyykkiin on enää parisen kuukautta, joten alan pikkuhiljaa uskoa että totta se on:=) Iivarilla siihen ikään on vielä matkaa mutta kun junnu on tähänkin saakka kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa (ja varsinkin siinä pahassa...), mallia isoveikasta ottanu, niin näyttää nytkin vanhemman malli purevan ja jos ei Arttu reuhaa, ei tarvitse Iipankaan. Joka kyllä aina syrjäsilmällä Arttua katsoo kun joku vieras koira vastaan tulee ja sitten toimii kuten toinenkin.
Nyt ovat väsyneet veljekset unillansa, yritän vielä olla miettimättä huomista vaikka kieltämättä hiukan vatsanpohjassa ahdistaa ja nauttia tästä vapaapäivästä;)
Iloista viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti