Tyyni aamu

Heinäkuinen lauantaiaamu.

Paitsi että raskaan ja aivan liian pitkältä tuntuneen viikon jälkeen perjantai-iltana myrskyn lailla myllertänyt ja uupunut ihmismieli oli yön yli nukuttuansa (kukas se sanoikaan että 'nukutaan yön yli'?) ja annettuansa alitajunnan tehdä töitänsä ja esittää mitä ihmeellisimpiä unia, tyyni ja levollinen, mikä taas osoittaa sen ettei koskaan pitäisi antaa väsyneelle mielelle valtaa, niin myös Tuusulanjärven pinta oli rasvatyyni kun aamulla sinne suuntasimme. Tavanomainen yhdistetty snautserien ulkoilutus- ja kauppareissu. Autolla puiston laidalle, ennen ravinnon hankintaa puistossa ja rannalla kiertelyä, kiireetöntä oleilua.

Aivan tyyni ei ollut snautserin poikien mieli kun heti parkkikselle kääntyessämme bongasivat ilokseen minkäs muunkaan kuin mustan snautseritytön kävelevän puistossa. Hoilottelivat siinä suureen ääneen melkoset serenadit (mitä serenadia yleensä kyllä saan kuunnella koko muutaman kilometrin matkan kun keskustan läpi rannan suuntaan ajetaan, ensin alottaa Arttu ja kun Iivari kyllästyy kuuntelemaan, se yhtyy säveliin) auton ikkunasta tuolle neitokaiselle ja kun autosta pääsivät, oli kiire kova päästä työntämään kirsu neitosen tassun jäljille. Kierrosta kun jatkettiin tulikin tämä mustaparta, joka ollaan joskus aikaisemminkin tavattu, ihmisineen vastaan ja pysähdyimme juttelemaan, ihmiset siis, ja jätkät liehittelemään. Jotka yritykset jäivät todellakin yrityksiksi. Tyttö kun ei niille lämmennyt vaan näytteli hampaitaan ärähdysten kera. Mistä taasen nämä sinnikkäät muttei aina niin hyvätapaiset rannan ritarit olleet moksiskaan. Päinvastoin, eihän sitä niin helpolla luovuteta. Lopulta aamuauringon lämpö sai herrat hieman rauhoittumaan ja pistämään pötkölleen nurmelle kovasti läähättäen. Snautseri-ihmisten kanssa on aina mukava jutella. Nopeasti huomaa, vaikkei sen paremmin tunnetakaan, luonteissa samankaltaisuutta (niin ihmisten kuin koirien) ja juttua riittää vaikka kuinka, niin niistä yhteisen kiinnostuksen hyvistä kuin huonommistakin puolista. Todellista vertaistukea;) On varmaan totta muidenkin rotujen kohdalla, mutta jotenkin tuntuu että kaikki joilla snautseri on, ovat henkeen ja vereen snautseri-ihmisiä, ja sitä mieltä että koira on yhtäkuin snautseri. Facebookin snautseriryhmässä joku oivasti kiteyttikin että "Snautseri ei ole koira, se on elämäntapa". Yhdyn tähän täydestä sydämestäni.

Iivarilla on hassu tapa hieroa ja hangata kroppaansa pusikoihin. Tekee sitä huolimatta siitä onko karva pitempää vai vasta trimmattu, silti pohdin että juontaisiko jostain ammoisista ajoista moinen, tapa jolla saivat kyhnyttämällä pusikkoon kypsät karvat irrotettua aikaan jolloin ei trimmaamoja ollut, jonkin sortin "tee se itse trimmausta". Tekeekö muut snautserit tätä? Artulla ja mun edesmenneillä käppänöillä ei tätä tapaa ole. Jätkä on niin huvittavan näköinen kun nojaa pusikkoon, kävelee hoiperrellen eteenpäin kun pusikko antaa myöden, katsoo ihmistä selvä mielihyvän katse silmissään. Tapansa ja huvinsa kullakin.

Asteita ei vielä ollut kuin kuutisentoista mutta kyllähän aurinko alkoi jo poskia ja mustia turkkeja kuumottaa, varjoakin Iippa puskasta haki.

Kuinkahan monta kuvaa suihkulähteestä olen napannut, en tiedä, lukemattomia, niin kuin rantapuistosta yleensäkin. Suihkulähde vain on mun suosikki. Sään mukaan aina hieman erinäköinen, aina kaunis korkealle kohoavine vesipatsaineen. En koskaan kyllästy kuuntelemaan sen tauotonta veden solinaa ja kohinaa, kun vesi ensin voimalla syöksyy järvestä korkeuksiin ja ryöpsähtää sieltä takaisin alaspäin ja ropisten iskeytyy järvenpintaan, tuulisella säällä kastellen ohikulkijan viilentävällä suihkullansa.

Kun aikamme oltiin järvimaisemia ihailtu, kahlattu tassut ja parrat märiksi ja tutkittu rannan uusimmat kuulumiset ja tsekattu sorsatilanne, oli aika suunnata kauppaan. Eikähän kesäinen lauantaiaamun kauppareissu ole mitään ilman pientä herkkuhetkeä puistossa. Siispä suut makiaksi ja jätkille jätskiä. Isäni tapasi aikanaan sanoa ettei se tuohesta ole snautserinkaan suu.

Kuten kuvista näkyy, hyvin maistui - niin hyvää ettei sanotuksi saa!

Auringon paistaessa siniseltä taivaalta toivotamme

kaikille ihanaa viikonloppua ja nautinnollista heinäkuun jatkoa!