Olo on kuin omenalla (mistäköhän toikin sanonta tulee??). Innostuin nimittäin illalla tekemään rästissä olevia 'kone'hommia ja siinähän vierähti tunti jos toinenkin (löysin muuten vanhoista tiedostoista joskus muinoin s.postilla saamani artikkelin siitä kenelle Snautseri sopii.. on aika pitkä teksti, täytyy joskus vähän lyhentää ja laittaa tänne, on nimittäin niin hauska ja osuva, kenen lie kirjoittama alunperin, en tiedä!). Hiukka ennen puoltayötä käytin snakut vielä pissalla ja sen jälkeen jatkoin, eli hyvin oltiin jo tän vuorokauden puolella ennenku yöunille menin. Ja mullehan ei tollanen valvominen sovi ollenkaan, ihan kuin olis juhlimassa ollu, paitsi että sitten olis olo varmaan vielä kamalampi. Kasin jälkeen kampesin itseni sängystä ylös, Iivari osotti sellasta toimintaa että paree oli nousta, vaikka Arttu vielä tyytyväisenä pää tyynyllä tuhisikin.Onneksi pakkanen on laskenu snautserillisempiin lukemiin (-5) ja päästiin piiiitkästä aikaa tekemään piiiitkä lenkki. Lunta tupruttaa nytkin taivaalta ja aikas napakkakipakka tuuli käy mutta olipa ihana kun ei varpaita pakkanen kipristelly eikä sormet ollu kohmeessa. Liukkaalta näytti ajokeli, autot suhaili risteyksissä vähän miten sattuu, hyvä ettei aamutuimaan tarvii mihkään lähteä ajelemaan.
Hyvää teki väsyneelle ololle reipas ulkoilu, kummasti virkistyin. Sai Iivarikin purettua pahimmat energiapiikkinsä, sille varsinkaan kun toi liikunnattomuus (onks toi sana?) ei sovi lain. Arttu paremmin kestää, on aina kestänyt, on sen verta rauhallisempi ja tasaisempi tapaus. Mutta Iiskuliini meinas kirjaimellisesti revetä kun monta päivää mentiin vaan ne tarpeelliset hätälenkitykset pikapikaa. Täällä sitten formuloitiin, snakupainittiin ja riekuttiin matot rullalle ja patjat sängyistä lattialle ja päivisin opiskeltiin Hesan puh.luetteloa. Niin paljon en ehdi/jaksa/keksi sisäaktiviteetteja niille iltasin että ton ipanan energiataso sillä laskisi. Ja niinpä se sitten keksii kaikkea pientä kivaa aikansa ratoksi. Kyllä mäkin kunnon iltalenkkejä tarviin, sitä kun päivän pitkän istuu työpulpetin ääressä sisätiloissa niin sitä illalla kaipaa raitista ulkoilmaa.
Ihmeen vähän oli ihmisiä liikkeellä, liekö kaikki joulutohinoissaan ja -töissään. Mä kun en ole mikään jouluimmeinen eikä meillä juuri mitenkään joulua vietetä -paitsi herkutellaan:)- niin ei tarvii onneksi siihen karuselliin lähteä. Päinvastoin, pyrin pysymään poissa kauppojen ruuhkista. Sen verran joulua toki täytyy olla että tässä männäviikolla koitin saada parrat ruotuun 'virallista' joulukuvaa varten. Niin ihania kuvia kuin tuolla kauniissa pakkasen sävyttämässä luonnossa oliskin saanut niin eihän siellä olis sormet kestäny kuvailla, varsinkaan kun näiden kahden kuvaus ei onnistu ihan tassunkäänteessä. Siispä vähän punasta lattialle ja kynttilä palamaan ja eikun kuvaamaan...
No, helpommin sanottu kuin tehty. Arttu ehti jo näyttää kyllästymisensä, mikä näkyy kuvissakin, kun Iivaria sai houkutella ja asetella. Kiltisti istui Arttu paikoillaan odottamassa Iivaria ja ilme kertoi että hohhoijjakkaa, vois kai sitä iltansa mukavemminkin viettää. Ahkera työ palkittiin ja saatiinhan sitä joitakin ihan kelvollisiakin otoksia, näiden niinsunnäin onnistuneiden ohella. Ja kynttilä muuten otettiin sitten lattialta pois kuvausten jälkeen, eihän meillä uskalla pöydälläkään juuri kynttilöitä ainakaan pitempään polttaa kun on tuo pomppumestari talossa.
Lenkin jälkeen uuniin laitettu ruoka alkaa kohta olla kystäkyllä, mureketta ja perunalootaa, mureke poikien avittamana itse omin tassuin tehtyä ja loota toisten äitien tekemää. Pojat jo heräsivät torkuiltaan ja ramppaavat keittiössä tuoksuttelemassa, että joko sitä pöperöä kohta tulee. Ja kohta kyllä tulee snakujen kuppiinkin täytettä, yleensä pyhäisin annan niille aamulla vain pienen aamupalan kun kuiteskin lähetään lenkillä hetikohta ruoan jälkeen. Niinpä pojat ilokseen saa kolme ateriaa viikonloppusin, ja sehän niille passaa :=)Ainiin, heh, satuin tossa iltana eräänä eksymään jollekin keskustelupalstalle jossa ihmiset pohti ja arvosteli sitä mitä kaikkea ja mistä kaikesta toiset ihmiset blogeihinsa ja muihin nettisivustoihin kirjoittaa. Kaikkea ne ihmiset ehtii ja jaksaakin päivitellä. Henki oli vähän se että miten joku viitsii tavanomaisista arkipäivän jutuista kirjoittaa... Mitäs sitä tarvitsee sitten lukea sellaisia blogeja jos ei jutut kiinnosta. No, totesinpa itsekin kirjottavani vaan näistä arkisista asioista. Vaan mistäpä sitä muustakaan, tavallista arkeahan tässä elellään työssäkäynteineen ja koira-askareineen. Eihän tämä niin loisteliasta ole, tai hei onpas, loisteliasta hyvinkin, kun on onni omistaa noin mahtavat snautserit:=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti