Pakkasten paukkuessa

Meillä ei näköjään sitten parissakymmenessä pakkasasteessa pitkästi ulkoillakaan:( Arttu alkaa jo aika nopsaan nosteleen tassuja siihen malliin että äitee, mua palelee... Iivari ei sen sijaan ole ollu pakkasesta juuri moksiskaan eikä ole kylmää valitellut. No mitenkäs sen tassut ehtis palella kun se pompottelee menemään niin että töppöset tuskin maata koskettaa. Mitä kylmempää on, sen riehakkaampaa on meno molemmilla parroilla, ja lämpimikseen yrittävät päästä keskenään riekkumaan, mikä kyllä ei sitten remmissä onnistu lainkaan, MUN mielestä.

Iivari yritti sunnuntain lumisateessa hyppien ja pomppien, suu ammollaan pyydystää lumihiutaleita. Paitsi että pöh, se mitään lumihiutaleita pyydystäkään, vaan herra yrittää pomppimalla saada suuhunsa kirsun ympärille, viiksiin ja kuurapartaan ilmaantuvia jäähileitä. Ja niinhän se on että mitä korkeammalle hyppää, sen helpommin saa parrastaan kiinni ja pääsee napsimaan pois kaikki ärsyttävät jääpallukat sun muut hileet. Snautserin logiikkaa :=)

Partojen pakkasillan ajanvietteenä on nyt sitten puruluut, laatikkoleikit ja telkkarin katselut.

Näin tyhjentää Arskatti puuhaboxinsa

Iivari koirankoulutusohjelmaan syventyneenä,

oppiihan sitä näinkin, eikö vain?