Auringonpaistetta ja kevälentsua

Voihan rähmä! Oli viikonlopulle vähän toisenlaiset suunnitelmat, mutta nyt sitä kärvistellään kotona lentsun kourissa. Korvat tukossa, aivastuttaa, nokka vuotaa, silmät vuotaa, lihaksia särkee, paleltaa, hikoiluttaa... eli ei mitenkään kehuttava olo. Eilen aamulenkin jälkeen olo oli jo sellanen että hetken mietin lähteäkö töihin vai terveyskeskukseen lomalappua noutamaan. Tunnollisena työntekijänä sitten päätin urhoollisesti kestää arjen rasitukset ja suuntasin työpaikalle.

Viime yönä en juurikaan nukkunut, oli sen verta tukkonen olo. Kaapista löytyi onneksi nenätippoja olon helpottamiseksi, mutta kas, huomasinpa jälkeenpäin että pullon kyljessä oli teksti "käytettävä ennen 11/2008"! Vähänpä on sitäkin näköjään tullu tarvittua. Vanhaa tippaa tai ei, mutta ainakin auttoi. Täytyypi päivällä kauppamatkalla käydä apteekissa hakemassa uusi voimassaoleva pullo.

Koskaanhan sairastelu ei ole kivaa, mutta nyt erityisesti ottaa päähän, kun keli on aivan mainio, just tollanen kevättalven aurinkoinen reippailukeli. Äsken tehtiin puolen tunnin kävelylenkki ja ihan sattu silmiin kirkas auringonpaiste ja vitivalkeat hanget, unohtu aurinkoklasit kotio.

Sen lisäks että yö tuli nukuttua huonosti lentsun takia, niin Iivari päätti leikkiä aamukukkoa ja alkoi riekkumaan jo joskus viiden huitteilla. Pomppi tapansa mukaan sängyllä ja touhusi omiaan lelujen kanssa kolistellen ja rapistellen. Puoli seiskaan jaksoin tota kuunnella, sitten oli pakko vääntäytyä viemään jätkät aamupissalle ja ruokkimaan ne. Jonka jälkeen kaaduin takasin sänkyyn toivoen että rakontyhjennys ja masuntäydennys olis rauhottanut penskan. No toivoahan aina saa. Sillä aikaa kun äitee yritti saada edes vähäsen unta nuppiin, ehti Iivari lukea aamun lehden ja putsailla lattioita äiteen sukalla,sekä kokeilla josko peti olisi makkarin sijasta käytännöllisempi keskellä olkkarin lattiaa.Lisäksi kakara oli koko ajan kuulevinaan pihalta mukamas outoja ääniä, en mä vaan mitään kuullu mut mullahan onkin korvat tukossa, joita piti vahtia ja ryntäili sitte touhukkaana haukahdellen väliä partsin ovi - koirahuoneen ikkuna - äiteen päälle hyppien makkarin ikkuna. Aina kun luuli että nyt se rauhoittu niin johan taas kuului WUH - RUFF - HAUH ja vauhdilla jälleen rallattiin huoneesta toiseen. Että Iivarillako ylimäärästä virtasta?

Osku Artunpoika kävi silmäpeilauksessa, ihan on terveet Oskun silmät. Toiselta Artun pojalta eli Nemolta kuvattiin lonkat samalla kun kyljestä poistettiin hyvälaatuinen patti. Kuvat lähti B:nä ja nyt odotellaan mikä on Kennelliiton lausunto. Tosi kiva kun omistajat on halukkaita viemään noita Artun pentuja tutkimuksiin, antaahan se vähän osviittaa mitä vanhemmat on periyttänyt. Ja toki kasvattajan ja yleisesti rodun terveystilanteen kartoittamiseksi olis hyvä mitä enempi koiria tutkittaisiin. Varmaan vaan monet omistajat ei näe aiheelliseksi noita tutkimuksia, varsinkin jos ei ole jalostusyksilö, mikä on kyllä harmi.

Torstaina alkoi tokokoulutukset, kuukaudella jouduttiin niiden alkua siirtämään lumitilanteen vuoksi. Käyttämäämme kenttää kun ei aurata niin kaikki koirat ei varmaan tykkäisi lumihangessa tokoilla. No eipä tarvinnut miettiä kentän lumitilannetta kun parkkiksen ja kentän välissä oli monen metrin korkuiset lumivallit. Käytettiin siis hyväksemme hyvin aurattua parkkista. Paikalla olikin pitkän tauon jälkeen tosi paljon koiria. Onkohan liikaa toivottu että kenttä jo juhannukseen mennessä olis käytettävässä kunnossa?? Tai itse asiassa aikasemminkin olis enempi kuin hyvä, toukokuun puolivälissä kun pidetään taas se perinteinen mätsäri niin olishan se kiva ettei talvivaatteita tarvis enää sillon käyttää:) Ans kattoo mitä kevät tullessaan tuo.

Arttu ja Artun paksu talvimantteli

Sain viikolla lapioitua partsilta enimmät lumet pois, jäljellä oleva on isompaa ja pienempää jäähilettä ja sekös pojista on hyvää. Rouskuttavat sitä partsilla ollessaan ja eilen illalla Iivari toi sisäänkin ison jääpallon jota antaumuksella nautiskeli, tuloksena jäästä sulaneita lehtiä ja havunneulasia matolla. Iivari ei muuten lumikasojen hävittyä varmaan osaa kävellä tasamaata lainkaan, se kun kulkee kinosten päällä pomppien, niin korkealle kuin remmi vain antaa myöden. Ja sitten tulee vauhdilla alas, ja samointein kinoksille tien toiselle puolen. Tekee hätänsäkin usein ylös lumivalleihin, mikä asento kyllä näyttää vähän hankalalta, peppu ylöspäin jyrkässä vallissa.

Nyt täytynee mun sujahtaa takas vällyjen alle, joskos sais oloa vähän helpottumaan päiväksi että kauppaan pääsis ja tietty jätkien kanssa ulos maaliskuun hangista nauttimaan edes hetkeksi. Lopuksi jälleen yksi partsikuva: