Tornado(ko?) ja tekemisen meininkiä

Hyi kun on inhottavaa kirjoittaa näillä helteen turvottamilla nakkisormilla, tai melkein hk:n blöö-sellaisethan nää kohta on.... Täytyy oikeen keskittyä ja yrittää osua oikeisiin kirjaimiin, ettei ihan kamalasti tule kirjoitusvihreitä.

Äsken kun oltiin lenkillä (jos sitä laiskaa löntystelyä ja maassa kierimistä nyt voi edes lenkkeilyksi kutsua, no, ulkona hikoilemassa joka tapauksessa), nähtiin tornado, ainakin mä luulen niin... Oltiin just manattu yhden koiratutun kanssa painostavaa ja pysähtynyttä ilmaa, joka oli kirjaimellisesti kuin tyyntä myrskyn edellä. Kun siitä matkaa jatkettiin, tuli yhtäkkiä aivan valtava tuulenpuuska meidän takaa ja tempaisi koivunurvut, siitepölyt, hiekat ja kaiken muun roskan tieltä mukaansa, ja katu oli yhtäkkiä aivan puhdas. Piti ihan pistää silmät kiinni kun tuntui että tunkee silmiin kaikki. Kierre eteni vauhdilla jonkun matkaa, ja seuraavassa tienristeyksessä näkyi selvästi tornadon mallinen härpäkkä kun kaikki tuo pöly ja muu kieppui hurjana pyörteenä tuulen mukana. Aivan kuin mitä TV:ssä näytetään USA:n rannoilta tai jostain niistä ihka oikeista tornadoista. Siinä se pyörre aikansa pyöri ja kieri isona kiehkurana, hävisi, ja sitten tuli taas täysin tyyni. Mahtoikohan se olla tornado? No ehkei sentään, mutta saa kai sitä toivoa edes kerran elämässään näkevänsä oikean tornadon, ja vielä omassa kotikaupungissaan? :=)
Kun talossa on saatu remontin tieltä raivattua urakkaa hankaloittaneet esteet, on töissä päästy vauhdilla eteenpäin ja niitä tehdäänkin nyt urakalla, aikaisesta aamusta hamaan iltaan, jopa viikonloppuisin. Ja mikäs sen mukavampaa, siinähän sitä on silmän ruokaa pihan poikki tepsutellessa; nuoria vähäpukeisia miehiä telineillään pitkin talojen seiniä:) Ihmetellä vaan täytyy noita katolla työpäiväänsä ahertavia uurastajia, kyllä pitää olla hyvä kunto että sitä hommaa jaksaa tehdä. Meitsi kun haukkoo henkeä tällä helteellä vaikken mitään teekään, paitsi talutan nakustereita, niin nuo huhkivat ja rehkivät koko pitkän päivän polttavan auringon alla. Ja rapussa tuoksuu tuore piki:) Hienoa että hommat etenee, ja näköjään vauhdilla, lopultakin. On se vaan kumma että parin ihmisen hölmöydestä (noin kiltisti ilmaistuna) kärsii koko taloyhtiö, urakoitsijat sun muut. No, se siitä, pääasia että hommissa päästään etiäpäin ja remontti saadaan aikataulun mukaan valmiiksi, tämän vuoden puolella, hope so!

Vaikka nämä nausterit ei ole vielä iällä pilattu, niin ajoittain kyllä tuntuu että täällä asustaa pari vanhaa papparaista. Niin ovat molemmat jätkät kaiket illat hiljaa pötköllään, vaihtavat paikkaa ainoastaan vähän viileempää kohtaa lattialta etsiessään, mikä on kyllä aika turhaa:( Arttu tosin intoutui tossa kun kotiin tulin, ennen ulos lähtöä vähän peuhaamaan ja yritti Iivaria mukaansa houkutella, vaan kakaraa ei moinen touhu jaksanut kiinnostaa. Ja ikää siis vasta alta vuoden!Nyt täytyy alkaa kirjuutella omaa osiotani UKU:n lehteen. Eihän se nyt passaa että kun ensin olen painostanut muita lähettämään matskunsa tiettyyn päivämäärään mennessä niin sitten päätoimittajan omien tekeleitten takia lehden ilmestyminen viivästyy! Aika hieno sana muuten tuo ilmestyminen, täytyy oikein sitä makustella, se nyt meidän tapauksessa tarkoittaa ihan vaan wordiin kootun teksti- ja kuva-aineiston sähköpostilla lähetystä jäsenistölle pdf:nä. Ihan tuhti lukupaketti on kyllä taas tiedossa, mulla näyttää onneksi olevan ahkeria aputoimittajia:=)

Täällä ei oltaisi pahoillaan vaikka asteet jokusen tippuisikin, mitä on kyllä Poudat ennustaneetkin, joten katotaan mitä seuraavat päivät tuo tullessaan ja yritetään jaksaa joka tapauksessa ottaa uusia kesäkuvia snautsereista. Rentouttavaa viikonloppua!