Siltähän tuo nyt ainakin vaikuttaa. Täällä makaa kaksi mustaa raatoa, ja yksi vähemmän musta raato istuu tässä koneen ääressä. Ei ole paljon lenkille asiaa nyt päiväsaikaan, äsken kun yritettiin, heitti Iivari itsensä pötkölleen n. 10 minsan kuluttua. Täytyy siis odottaa iltamyöhäistä että vähän viilenee ja lähteä sitten. Olen varmaan ennenkin mainostanut että olen enempi talvi-ihminen. On se onni että nuo nakusterit on siltä(kin) osin samalla aaltopituudella äiteensä kanssa, olishan se nyt kamalaa jos äitee vetelisi tuntitolkulla kahta kuumuudesta nääntynyttä koiraa perässään pitkin ja poikin, tai sitten päinvastoin:)
Nuo näyttävät osaavan ottaa rennosti tämän helteenkin, nukkumalla. Mulla se enempi viipottaa lenkkitassut, ja turhauttaa kun on olo että jottain tarttis teherä, vaan kun ei jaksa. Sain sentään päivällä imuroitua, meinas jäädä väliin mutta oli sitä sitten imurin varteen tartuttava, alkoi nimittäin jopa mulle olla liian törkyinen lattia. Villakoirakennelit hyökki jaloille joka nurkasta. Hikinen urakka, vaan tulipas tehtyä, nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla laiskotella.
Aamulla mentiin jo aikaiseen rantaan nauttimaan aamun viileydestä, mutta eipä tuo viileys kauan kestänyt kun aurinko alkoi porottaa ja tuli melkosen kuuma. Järvi oli aivan peilityyni, ei käynyt pieninkään tuulenvire. Iivari viilensi itseään kahlailemalla mahaa myöten rantavedessä, niin pitkälle kuin remmi antoi periksi. En tiedä josko olisi ihan uimaan asti lähtenyt, en uskaltanut kokeilla, ties vaikka olis lokkeja lähtenyt pyydystämään:(
Arttu sen sijaan tyytyi vaan partansa kastelemaan ja muutoin kuivalta maalta ihailemaan kesäistä maisemaa.
Pojat on toistaiseksi ainakin näennäisesti hyvin kestänyt remonttihälinän. Tuossa alkuviikosta yhtenä iltana, kun partsin kaiteet oli päivällä otettu pois, ihmetteli yksi naapuri että oliko meidän koirat lainkaan kotona kun ei ne haukkunut ollenkaan. Nojaa, taisi meteli olla silloin sellanen etteivät uskaltaneet edes haukkua. Nyt ei meidän talossa taas sitten mitään muuta tapahdukaan kuin kattoremppaa, ja sieltä ei tunnu tulevan kuin vaimeaa jyminää silloin tällöin, ei mitään sen kamalampaa ääntä onneksi.Parvekkeilta kaiteet siis poistuivat alkuviikosta, eikä niille nyt ole sitten sen koommin mitään tehty. Joten vähän ihmetyttää miksi ne piti jo nyt poistaa, eikö tämän talon parvekkeet olis voinu antaa olla käytössä vielä toistaiseksi kun työstävät kahden muun talon parvekkeita. Siihen syy on kuulema se että sen vihreän vekottimen josta käsin kaiteet otettiin pois piti olla jo muualla samoissa puuhissa, joten meiltäkin piti kaiteet poistaa että pääsee lähtemään. Hmm, vaan tuossahan se vekotin vieläkin meidän pihassa on. No, ihan hyvin tämä elämä on ilman parvekettakin sujunut, vaikka olisihan se mukava, varsinkin tällä kelillä... Pojatkaan eivät tunnu parveketta kaipaavan, no ne nyt onnekseen eivät elä eilisessä eivätkä huoli huomisesta. Tulisi kyllä vähän enemmän tuuletusta kuin mitä pelkistä ikkunoiden tuuletusräppänöistä kun saisi pitää partsin ovea auki, ja yksi juttu missä sitä kaipaan on että saisi poikien petivaatteet puistella. Nyt yritin hiekkaa ja karvoja imurilla ottaa pois, mutta on se vähä hankalaa ja hidasta ja laiskana en sentäs jaksa niitä alkaa pihalle viemään. En vie muutenkaan mattoja koskaan pihalle, tai siis sitä yhtä joka on eteisessä. Se on nimittäin, kiitos Iivarin, siinä kunnossa ettei sitä kehtaa naapureille näytille viedä:(
Iivari on alkanu ronkeloimaan ruokansa kanssa, tuo aikaisempi ahmatti jolla ei kauaa kestäny kippoansa tyhjentää. Nyt sitä ensin nuuskastaan kupin sisältöä, vähän närpitään, steppaillaan siellä sun täällä, vähän närpitään, steppaillaan, käydään juomassa, taas närpitään, käydään urisemassa Artulle, vähän närpitään, steppaillaan. Ja siinä vaiheessa yleensä lähtee sitten kippo pois kun vain temppuilee. Eikä tuo ole siitä juuri opiksi ottanut että jos vehtailee niin ruokaa ei sitten tule kuin seuraavalla kerralla illalla/aamulla. On kokeiltu kuivia nappuloita sellaisenaan, kuivia nappuloita piimän kanssa, turvotettuja nappuloita sellaisenaan, turvotettuja nappuloita piimän kanssa, ihan sama juttu miten aterian herralle tarjoilee. En tiedä, olen miettiny että josko on jotain kukkoilua, varsinkin tuo kun sen pitää käydä välillä Arskalle urisemassa. Ja ihan syyttä suotta, Arttu kun on penskasta jo oppinu että toisen kupille ei mennä ennen ku se on tyhjä joten ei varmasti uhkaa Iipan ruokaa mitenkään. Päinvastoin, Arttu yleensä siinä vaiheessa istuu hellaan nojaten ja päänsä nurkkaan kääntäen ettei vahingossakaan katso pientä temppuilijaa. Välillä olen antanu Iivarille ruoan eteisessä ettei olis edes näköyhteyttä niillä, muttei sekään auta. Kukkoiluako siis on, vai juoksuaikaiset tyttösetkö ne pojan ruokahalua kiusaa, mutta aika rasittavaa, ja alkaahan tuo jo vyötärönympäryksessäkin näkyä kun vajaita annoksia jatkuvasti syö. Tuon pojan ei tarvitsisi vyötärönmitoista olla huolissaan, ainakaan siihen suuntaan että dieetille joutaisi.
Huomenna on taas UKUn perinteinen kevätmätsäri. HUHHUH, hikinen päiväpuhde tiedossa. Pirjolla on näköjään tosi suhteet tonne yläkertaan, kun jo talvella tilasi hyvää säätä, ja sitä nyt näyttäs olevan luvassa:=) Pyysin Realta yhden näyttelyhäkin lainaan niin on pojille molemmille omansa. Autoa kun ei siellä saa varjoon ja yhdessä häkissä, vaikka siihen mahtuvatkin, tulee äkkiä turhan kuumat ja läheiset oltavat. Hauska päivähän se on, näkee paljon tuttuja ja tuntemattomia koiraihmisiä. Luulisi että osanottajiakin tulee olemaan ihan kiitettävästi, toivotaan ainakin!Nyt uusien perunoiden keittoon, tai mitä lienevät epsanjalaisia varhaisperunoita. Eikä ne itse asiassa ole mitenkään enää edes uusia, jo jokunen päivä sitten ne ostin, ja unohdin kaapin perukoille, mutta eiköhän nuo lisukkeiden kanssa syötäväksi kelpaa.
Kesäistä viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti